Naton teemoina suorituskykyjen kehittämisessä on ollut jo pari vuotta ’pooling, sharing and smart defence’ (lieneeköhän vastakohta ’dumb defence’;). Noilla kolmella sanalla pyritään ajatukset suuntaamaan siihen, miten yhä vähenevillä voimavaroilla kyettäisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien toimijoiden yhteistä suorituskykyä parantamaan.
Yksi keskeisimmistä teemoista tänä vuonna oli miten rakennamme paremman yhteisen tiedonsiirtokokonaisuuden mahdollisiin uusiin operaatioihin (Future Mission Network, FMN), ja etenkin se, miten hyödynnämme sitä. Pidin itsekin aiheesta alustuksen, jonka olimme osastolla yhdessä sorvanneet tukea saaden myös verkostotoiminnan tutkimuksen ammattilaiselta Esko Kilveltä. Näkökulmana oli tuoda esille verkostotoiminnan teoriaa ja hyviä käytäntöjä Suomesta, olemmehan kansallisesti rakentamassa FMN:n ”pikkuveljeä”, hallinnon turvallisuusverkkoa.
Vaikka konferenssiin osallistujat koostuivat lähinnä tietotekniikan asiantuntijoista, keskiöön melkein kaikissa alustuksissa nousi ihminen. On todennäköistä, että Mooren lain mukaan teknologia kehittyy huimaa vauhtia myös tulevaisuudessa, mutta pysyykö etenkin vanhempi sukupolvi - johon itsekin kuulun - mukana kelkassa? Osaammeko vaatia ja käyttää kaikkia niitä teknologian suomia uusia mahdollisuuksia, joita tulee tarjolle puolentoista vuoden välein. Tiedämmekö esimerkiksi tarpeeksi siitä, mitä nanosatelliitit tuovat tullessaan - jo tällä vuosikymmenellä!
Vielä suurempi haaste on organisaatioiden kulttuurin muuttaminen. Vaikka strategia kehittämiseen olisi laadittu, silti rakenne - siis hyväksytty toimintatapa, prosessit, organisaatio - voittaa aina. Tällöin strategia jää vallitsevan käytännön jalkoihin. Informaatioteknologian nopea kehitys haastaa osaltaan pitkien strategioiden tarpeen. Toisaalta riittävän joustava toiminnallinen ja teknologinen arkkitehtuuri nousee arvoon arvaamattomaan.
Kaiken kuullun perusteella myös konferenssin puheenjohtaja esitti seuraavan vuoden teemaksi käyttäjänäkökulman. Häntä on helppo tukea. Tavoitteena on se, että kummatkin voittavat: sekä ihminen että teknologia. Share to win!
Konferenssissa luotiin katse myös siihen, miten Y-sukupolven ja Z-sukupolven tietotyökalut muuttuvat ;)
On helppo olla samaa mieltä tästä blogista. Huolestuttavaa on kuitenkin se, miten Suomessa monesti korostetaan ihmisen voittavan teknologian "hengen voitto aineesta". Esim sodistamme on luotu (aikoinaan varmaan salaussyistä) kuva, jossa sen ajan valtaisa teknoarmeija (Puna-Armeija) torjutaan kovissa taisteluissa lähes koivuhalkoja telaketjujen väliin työntämällä. Näinhän ei ollut, vaan Suomi käytti - sen minkä kykeni- tuon ajan huipputeknologiaa. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa kenttätykistön aikaansa edellä oleva tulenjohto, radiotiedustelu ja rannikkotykistön tekniikka (mm. venäläisten tykkien ampumaetäsiyyden kasvattaminen kääntämällä kehto ylösalaisin) jne... Esim radiotiedustelun merkitys varsinkin itärajan taisteluissa oli korvaamaton. 60- ja 70 -luvuilla tehtiin suomalaisessa keskutelussa välttämättömyydestä hyve; kun rahaa ei ollut mihinkään luotiin kuva "jalkaväkitaistelijasta joka torjuu millaisen teräshirmun vaan". Sehän oli pelkkää haihattelua.
VastaaPoistaOn vaan kahdenlaisia armeijoita - teknoarmeijoita ja häviäjiä.
Lauri, hyvä kun toit esimerkkejä myös historiasta. Havaintosi Nenosen ja Hallamaan johtamien organisaatioiden edelläkävijyydestä toisen maailmansodan aikaan ovat osuvia.
PoistaIhminen ei 2024 jälkeen enää pärjää tietokoneille ja tekoälylle missään edes autettuna.
VastaaPoistaJussi, saattaa olla tekoälylle vielä tuolloin haasteellista luoda oikeasti uutta tietoa ja innovatiivisuuden suhteen olen vielä skeptisempi.
PoistaNäissä asioissa on saavutettu aivan viime aikoina valtavaa ymmärrystä. 2024 on sellainen maaginen luku joka kannattaa muistaa, se perustuu hyvin syvälliseen analyysiin. Lähiaikoina ihmistaistelijan kyky taistella lähenee nollaa verrattuna tekoälyihin. Ihmisen viimeinen toivo on EMP pulssi mutta tietokoneet ovat jo oppineet suojautumaan siltäkin.
VastaaPoistaJussi, pystytkö linkkaamaan tänne tuon analyysin, johon viittaat. Kommentistasi huokuu niin vahva teknologiausko, että on vaikea ottaa vakavasti ilman lähdeaineistoon perehtymistä.
PoistaMielenkiintoinen juttu tuo organisaation kulttuurin muuttaminen. Nykypäivänä teknologiaa on saatavilla niin paljon, että en näe teknologiapuutetta puolustusvoimien kehittämisen esteenä. Sen sijaan tulisi mieleen, että suuria suorityskykyhyötyjä voitaisiin saavuttaa organisaation notkeutta lisäämällä, hankinnasta operointiin saakka.
VastaaPoistaTässä on melkoisia haasteita, koska puolustusvoimien (PV) päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen, joka vaatii hierarkkista, ylhäältä johdettua organisaatiota. Luonnollisesti sodan ajan (SA) päätöksenteossa ei ole paljoakaan aikaa keskustelulle tai päätösten kritisoimiseen. Sen sijaan rauhan aikana (RA), jolloin suorituskykyjä kehitetään ja resurssoinnista päätetään laaja-alainen (sisäinen) keskustelu ja kyseenalaistaminen yleensä parantaa päätösten laatua.
Ihmisiä ajatellen tehokas toiminen SA ja RA tilanteessa vaatii erilaisia luonteenpiirteitä. PV luonnollisesti vetää puoleensa henkilöitä, jotka tykkäävät työskennellä organisaatiossa, jossa on ennustettavuutta ja selväpiirteisyyttä. Maailma on kuitenkin muuttunut merkittävästi parin viime vuosikymmen aikana sekä teknologisesti että poliittisesti, selväpiirteisyys ja ennustettavuus on kadonnut kylmän sodan ajoista ja tilalle on tullut jotain muuta. Tämä tietysti tuo PV:lle vaikeita, mutta äärimmäisen kiinnostavia lisähaasteina, jotta suorituskykyjä voidaan ylläpitää ja kehittää.
Kommenttini ehkä alkoi lopussa lipsua blogikirjoituksen ulkopuolelle, mutta tuntuu, että kirjoittajan mainitsema ’pooling, sharing and smart defence’ on ollut tapetilla ainakin kymmenen vuotta, ehkä ei noilla termeillä, mutta ideana kyllä (=sotakoneiston tehokkaampi käyttö verkottumalla tavalla tai toisella).