Osallistuin hetki sitten kansainväliseen konferenssiin http://www.wbresearch.com/fisr/home.aspx, jossa asevoimien, siviiliorganisaatioiden ja teollisuuden edustajat pohtivat yhdessä, miten parantaa tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä kriisinhallintaoperaatioissa.
Erään pyöreänpöydän keskustelun teemana oli miten voittaa eri organisaatioiden kulttuurierot ja parantaa täten keskinäistä tiedonvaihtoa. Tähän keskusteluun osallistui sekä siviilejä että sotilaita itseni lisäksi Yhdysvalloista, Britanniasta, Norjasta, Ruotsista ja Sloveniasta.
Käytimme työkaluna perinteistä kehittämisohjelmiin liitettyä rakennetta DOTMLPFI (Doctrine, Organization, Training, Materiel, Leadership Personel, Facilities, Interoperability) tarkastellessamme asettua haastetta. Mielestämme doktriini (Doctrine) muodostaa perustan yhteisen kielen ja käytettävien määritelmien ymmärtämiselle. Niiden avulla standardoidaan tekemistä ja järjestelmiä (Materiel) yhteensopivuuden (Interoperability) parantamiseksi. Tästä syystä doktriiniin laatimiseen, oli se sitten pelkkä toimintaohje tai laajempi käsikirja, pitää osallistua kaikki organisaatioon kuuluvat kulttuurit.
Siilojen madaltaminen onnistuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun johto (Leadership) on sitoutunut niiden madaltamiseen. Jos tämä näkyy kaikessa johdon toiminnassa, se tarttuu myös koko muuhun henkilöstöön (Personel), ja luottamus yhteiseen tekemiseen kasvaa Kun doktriini ja yhteensopivuus on varmistettu, ja kun johto sekä henkilöstö on sitoutunutta, tarvitaan vain jatkuvaa koulutusta periaatteella "train as you fight" (Training, Facilities).
Onko sinulla hyviä näkemyksiä siitä, miten organisaatioiden "savupiippuja" saadaan matalammaksi?