Juhannuksen runoblogi

Sieluun seilaa hieno biisi,

laineen loiske rennon easy.
Syke tahdistaa sydämen,
komppia lyö pöytään kämmen,
vaka vanha trokeeriimi
päähän käy kuin valkoviini.
Tällaista on kauneus.



Kesäkuu on nyt jo lämmin,
päivä polkee kiihkeämmin.
Taivas tahdin maahan tallaa,
pilvenveikko tanssi salsaa,
länsituuli lennellessään
maistuu, kielen vie mennessään.
Tällaista on kauneus.










Laulusi on kohta valmis,
minä myös ja päivä kaunis.
Rakas, peiton piiloon taas vaan:
vilja viedään siiloon haastaan.
Yhdeksäs on aalto tässä
juuri rantaan pyrkimässä.
Tällaista on  kauneus.

VERKOSTOPUOLUSTUS - QUO VADIS?

Quo Vadis, Domine? - Legendan mukaan keisari Neron vainoja paennut apostoli Pietari esitti tämän kysymyksen Jeesukselle kohdattuaan tämän Via Appian varrella. Jeesuksen vastattua menevänsä Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi, Pietari kääntyi, palasi Roomaan ja kärsi siellä marttyyrikuoleman.

Suhteellisen mahtipontinen alku blogissani johtunee kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli tilaisuus vaimoni kanssa pääsiäislomalla vierailla Via Appialla. Toiseksi verkostopuolustuksesta ja sen eri nimivariaatioista on puhuttu jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta vieläkin vallitsee epätietoisuus siitä mistä oikeastaan on kyse. Haluan seuraavassa valottaa hieman sitä, miten puolustusvoimissa verkostopuolustusta on kehitetty, ja mitä se johtamisjärjestelmäalalla tarkoittaa.

Puolustusvoimissa verkosto­avusteista toimintaa alettiin voimaperäisesti kehittää vajaa parikymmentä vuotta sitten yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Liikkeelle lähdettiin taktisen tason yhteensopivuudesta. Vuonna 1995 hallitus teki päätöksen kaikkien turvallisuusviranomaisten kannettavien päätelaitteiden integroinnista. Päätöksen taustalla oli rahansäästö, mutta samalla se loi mahdollisuuden täysin erilaiseen yhteistoimintaan. Tänään meillä on maan kattava mobiili viranomaisverkko. Se ei tue ainoastaan viranomaisten toimintaa vaan myös energiahallintoa ja yksityisten yritysten rahansiirtoa. Suomi on käyttänyt järjestelmää myös kansainvälisissä operaatioissa Bosniassa ja Kosovossa. Tämä rohkaisi jatkamaan yhteistä tekemistä edelleen.

Muutama vuosi myöhemmin luotiin ensimmäinen operatiivisen tason yhteiskäyttöjärjestelmä. Kysymyksessä oli merellisen toimintaympäristön tilannetietoisuuden kehittäminen. Jälleen vaikuttimena oli rahansäästö. Hallitus ei sallinut sitä, että puolustusvoimat, rannikkovartiosto ja merenkulkuhallitus kehittäisivät omia tutkiaan, viestintäverkkojaan ja informaatiojärjestelmiään. Sen sijaan luotiin yhteinen reaaliaikainen tilannekuvajärjestelmä kaikille edellä mainituille viranomaisille.

Vastaavalla tavalla kuin mobiilista viranomaisverkosta, tästäkin suomalaisesta yhteistyömuodosta tehtiin vientituote. Nykyisin melkein kaikkien Itämeren valtioiden kesken jaetaan yhteistä meritilannekuvaa. Mallia testattiin myös yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, ja se otettiin erääksi osa-alueeksi Naton toimintojen kehittämisessä.

Ensimmäinen askel strategiselle tasolle otettiin noin kymmenen vuotta sitten. Syntyi ajatus kaikkien turvallisuusviranomaisten yhteisestä viestiverkosta. Ratkaisu perustui maanlaajuiseen fyysiseen infrastruktuuriin, jonka rungon muodostaisi puolustusvoimien viestintäverkko. Strategian mukaisesti puolustusvoimat operoisi fyysistä yhteyttä ja muut viranomaiset liittyisivät verkkoon loogisesti ja/tai käyttäisivät yhteisiä informaatioteknologisia palveluita. Salaiset ja varmennetut yhteydet toimisivat täysin erillään yleisestä internetistä, ja niitä operoitaisiin vastaavan viranomaisen toimesta.

Tätä kansallista strategiaa myötäillen puolustusvoimat aloitti omien verkkojensa rationalisoinnin. Luotiin kokonaisvaltainen ohjelma, jonka lopputuloksena hallinnollinen ja operatiivinen verkko erotettiin toisistaan. Näin luotiin perusta tuleville yhteisille ratkaisuille.

Seuraava suuri askel oli eheän arkkitehtuurin laatiminen ja kyky järjestelmien järjestelmän hallinnointiin. Arkkitehtuurityön onnistuminen oli oleellinen osa verkostoavusteisuuden kehittämisessä. Aikaisemmin puolustusvoimien viestintäverkot olivat olleet erillisiä hajanaisia kokonaisuuksia. Tänään meillä on hyvä kontrolli verkosta, ja sitä voidaan konfiguroida puolustusvoimien muuttuvien vaatimusten mukaisesti.

Kolmas strategisen tason päätös oli luoda operatiivinen yhteistoimintakyky, jonka avulla voidaan siirtyä viestiverkkojen yhdistämisestä yhteiseen tilannetietoisuuteen. Tämä tapahtui johtamisen kehittämisohjelman kautta.  Puolustusvoimissa oli keskeistä toteuttaa ensin operatiiviseen tason integrointi ennen siirtymistä taktiselle tasolle. Eli ylin sotilasjohto siirtyi aluksi käyttämään yhteisiä järjestelmiä.

Seuraavaksi integroitiin kaikki operatiiviset loogiset verkot. Tavoitteena oli yhtäältä rahansäästö toisaalta puolustushaarojen verkkoyhteyksien parantaminen. Tätä varten tuotettiin standardisoitu liityntälaite. Viidestä erillisestä loogisesta verkosta ja viisistä erillisistä liityntäpisteistä luotiin yhdistetty verkko. Maa-, meri- ja ilmavoimat sekä johtamis- ja tiedusteluala sai viisi kertaa enemmän liityntäpisteitä kuin niillä oli ollut aiemmin. Operatiivinen hyöty oli ilmeinen.

Verkkojen yhdistämisen jälkeen aloitettiin informaation yhteensopivuusohjelmat. Datan integrointi mahdollistaa organisaation joustavamman toiminnan ja helpottaa puolustusvoimia sen uudistusprosesseissa. Alussa budjetointiin ja materiaalihallintoon keskittyvästä toiminnanohjausjärjestelmästä ollaan siirtymässä kokonaisvaltaiseen puolustushaarat ja toimialat käsittävään operatiiviseen joukkojen generointiin.

Kolmisen vuotta sitten aika oli kypsä kaikkien turvallisuusviranomaisten kokonaisvaltaisen kansallisen turvallisuusverkon rakentamiseksi. Parhaillaan verkkoa rakennetaan vauhdilla, ja se valmistuu kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Informaatioteknologian nopea kaupallinen kehitys mahdollisti palvelukeskeisen arkkitehtuurin rakentamisen myös puolustusvoimille. Tämän hankkeen kautta olemme oppineet sofistikoidun tavan kehittää omaa informaatio- ja kommunikaatiotek­nologiaamme. Olemme kyenneet kehittämään operatiivisen johtamisen prosesseja aidon integroidun rinnakkaisen suunnittelun mukaisesti. Ensimmäistä kertaa puolustusvoimien historiassa kaikki puolustushaarat voivat suunnitella yhdessä, harjoitella yhdessä ja tarvittaessa taistella yhdessä saman operatiivisen johdon alla tietoteknisesti tuettuna.

Kun laskeuduimme operatiiviselta tasolta takaisin taktisten järjestelmien kehittämiseen, laadimme yhteensopivuustutkimuksen ymmärtääksemme mitä integrointi vaatii onnistuakseen. Tutkimus johti ohjelmiin, jotka ovat parhaillaan käynnissä. Niihin kuuluu muun muassa ilmavoimille ja merivoimille hankittavat datalinkit. Lisäksi kehitämme uutta yhteistä sanomanvälitysjärjestelmää kaikille puolustushaaroille ja aselajeille. Olemme myös osallistuneet kymmenen vuoden ajan kansainväliseen tutkimukseen ja kehitysohjelmaan, joka tähtää langattoman runkoverkon implementointiin. Se rakennetaan kotimaisten ohjelmistoradioiden perustalle. Jälleen kerran laaja-alainen yhteistyö on ollut avain tämän ohjelman menestykseen.

Viimeinen vaihe tähän mennessä verkostoavusteisen toiminnan kehittämisessä on ollut työkalujen ja toimintojen tuominen osaksi arkipäivän johtamis-, kokous- ja tiimityötä. Eräs vaatimus on niiden laajennettavuus kaikille johtamistasoille niin rauhan kuin sodan aikana. Ottamalla käyttöön kaikkein uusimpia välineitä ja käytänteitä pystymme saamaan aina käyttöömme parhaan tietämyksen, sijaitsi se sitten missä osassa puolustusvoimia tahansa. Virtuaalisuus ja verkostotyöskentely tuovat johtajat ja asiantuntijat lähemmäksi toisiaan.

Mihin suuntaan olemme menossa verkostopuolustuksen kehittämisessä? Tähän mennessä olemme hyödyntäneet täysimääräisesti Mooren lakia, joka tarkoittaa tieto- ja informaatioteknologian sukupolven uudistumista kerran kahdeksassatoista kuukaudessa. Internet taasen mahdollistaa ja todistaa Metcalfen lain toimivuuden. Sen mukaan verkostotyöskentelystä saatava hyöty on verkoston solmujen lukumäärä potenssiin. Voisi jopa sanoa, ainakin potenssiin. Se luo perustan jatkointegroinnille ja yhteistoiminnalle.

Verkostoavusteisen puolustuksen tulevaisuus heijastuu joukkoistamisessa, tai kuten itse mieluummin ilmaisisin, joukkoälyllistämisessä (crowdsourcing) sekä massojen verkostotyöskentelyssä (mass collaboration). Näissä tavoitteena on saada käyttöön kaikki olemassa oleva relevantti tieto, ei vain sotilaallisista rakenteista, vaan koko yhteiskunnasta. Tässä suhteessa sosiaalisen median tekniikat näyttävät meille tietä eteenpäin. Niiden avulla kognitiivisesta ulottuvuudesta tulee osa puolustusta, vastaavalla tavalla kuin informaatioulottuvuudesta tuli osa puolustusta parikymmentä vuotta sitten.

Taaksepäin katsottaessa kehittäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta kaikki organisaatiot vaativat oman aikansa uuden oppimiseen, ja suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee. Tämä pätee etenkin monimutkaiseen informaatioulottuvuuden digitaaliseen maailmaan. Kysymys ei ole pelkästään teknologisista haasteista vaan inhimillisistä asioista. Verkostopuolustus vaatii luottamusta, pelkojen voittamista ja osaamista. Mikäli näitä esteitä ei murreta, jatkamme työtämme siiloissa. Vertauksellisesti pelaajat voittavat otteluita, mutta joukkueet voittavat mestaruuksia.

Valitettavasti tästä blogista tuli näin pitkä, koska minulla ei ollut aikaa tehdä lyhyempää. Toisen version voitte lukea uusimmasta Viestimieslehdestä. Hyvää kesän odotusta kaikille!

PÄÄSIÄISEN RUNOBLOGI

Synnyin kylmän sodan aamuun  

Pohjanmaahan punaiseen,

sitten äiti laittoi kouluun 

Hämeen syksyyn kuraiseen.

Kesät kuljin ahon laitaa, 

ilman kaatamatta aitaa

perille en aina päässyt

itsestäin.

Otin Viidan takaa Juicen 

mukaan matkaa ohjaamaan,

opin kielen ehkä toisen 

sekä mielen muuttamaan.

Jälkeen suurten sateiden 

satoi lunta

nukuin talviunta

kainalossas’ uuteen

kevääseen.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan –

rakastan vaan.

Väsyn ehkä kesken yötä 

mutt’ en koskaan aiemmin,

kun mua rakkaudellas’ syötät 

jaksan paljon kauemmin.

Joskus tuttuun uneen herään,

silloin rohkeuteni kerään

ja puran kaikki
mitä pidän sisälläin.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan – 

rakastan vaan.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille.

JOS IHMINEN JA TEKNOLOGIA TAISTELEE, NIIN KUMPI VOITTAA?

Osallistuin kuluvalla viikolla kansainväliseen konferenssiin (Nato Network Enabled Capabilities Conference, NNEC) Wienissä. Se oli tarkoitettu Naton jäsen- ja kumppanimaiden edustajille. Viime vuonna tilaisuuden järjesti Suomi.

Naton teemoina suorituskykyjen kehittämisessä on ollut jo pari vuotta ’pooling, sharing and smart defence’ (lieneeköhän vastakohta ’dumb defence’;). Noilla kolmella sanalla pyritään ajatukset suuntaamaan siihen, miten yhä vähenevillä voimavaroilla kyettäisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien toimijoiden yhteistä suorituskykyä parantamaan.

Yksi keskeisimmistä teemoista tänä vuonna oli miten rakennamme paremman yhteisen tiedonsiirtokokonaisuuden mahdollisiin uusiin operaatioihin (Future Mission Network, FMN), ja etenkin se, miten hyödynnämme sitä. Pidin itsekin aiheesta alustuksen, jonka olimme osastolla yhdessä sorvanneet tukea saaden myös verkostotoiminnan tutkimuksen ammattilaiselta Esko Kilveltä. Näkökulmana oli tuoda esille verkostotoiminnan teoriaa ja hyviä käytäntöjä Suomesta, olemmehan kansallisesti rakentamassa FMN:n ”pikkuveljeä”, hallinnon turvallisuusverkkoa.

Vaikka konferenssiin osallistujat koostuivat lähinnä tietotekniikan asiantuntijoista, keskiöön melkein kaikissa alustuksissa nousi ihminen. On todennäköistä, että Mooren lain mukaan teknologia kehittyy huimaa vauhtia myös tulevaisuudessa, mutta pysyykö etenkin vanhempi sukupolvi - johon itsekin kuulun - mukana kelkassa? Osaammeko vaatia ja käyttää kaikkia niitä teknologian suomia uusia mahdollisuuksia, joita tulee tarjolle puolentoista vuoden välein. Tiedämmekö esimerkiksi tarpeeksi siitä, mitä nanosatelliitit  tuovat tullessaan - jo tällä vuosikymmenellä!

Vielä suurempi haaste on organisaatioiden kulttuurin muuttaminen. Vaikka strategia kehittämiseen olisi laadittu, silti rakenne - siis hyväksytty toimintatapa, prosessit, organisaatio - voittaa aina. Tällöin strategia jää vallitsevan käytännön jalkoihin. Informaatioteknologian nopea kehitys haastaa osaltaan pitkien strategioiden tarpeen. Toisaalta riittävän joustava toiminnallinen ja teknologinen arkkitehtuuri nousee arvoon arvaamattomaan.

Kaiken kuullun perusteella myös konferenssin puheenjohtaja esitti seuraavan vuoden teemaksi käyttäjänäkökulman. Häntä on helppo tukea. Tavoitteena on se, että kummatkin voittavat: sekä ihminen että teknologia. Share to win!

Konferenssissa luotiin katse myös siihen, miten Y-sukupolven ja Z-sukupolven  tietotyökalut muuttuvat ;)

OMIN LUVIN ONNEEN - MUTTA YHDESSÄ

Kiitän kaikkia blogini lukijoita ja kommentoijia. Kuten olette havainneet, pyrin osin provokatorisestikin tuomaan esille uusia mahdollisuuksia verkostotoiminnan kehittämiseen. Samalla olen pyrkinyt omassa toiminnassani hyödyntämään kaikkia niitä hyviä ideoita, joita olette kommentoinnissanne tuoneet esille.

Minulla oli eilen tilaisuus pitää alustus vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnassa aiheena puolustusvoimauudistuksen nykytila näkökulmana vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen. Puolustusvoimauudistuksen toteutusperiaatteen yhtenä strategialinjana on kehittyvä verkottuminen. Onnistuakseen se vaatii vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista ja koko yhteiskunnassa olevan osaamisen hyödyntämistä. Tuloksena toivomme saavutettavan toimintamallin, jossa kaikki verkostotoimintaan osallistuvat hyötyvät ja yhteys kansalaisiin vahvistuu.

Keskustelua alustukseni jälkeen herätti etenkin se, miten tähän tavoitteeseen yhdessä päästäisiin. Aktiivitoimijoiden ja järjestöjen sitouttaminen nähtiin tärkeänä. Tätä silmällä pitäen puolustusvoimat tuleekin järjestämään seminaarin kuluvana keväänä, jossa eri osapuolten ajatuksia tullaan kuulemaan ja ottamaan huomioon uudistusta eteenpäin vietäessä.

Viime viikolla julkaistiin sopivasti Sitran rahoittama raportti "Ominvoimin - mutta yhdessä". Se käsittelee hienosti sitä, millä tavalla voisimme yhdessä saada aikaan enemmän. Suomalaisilla on jo perinteisesti kyky talkootoimintaan. Ulkomaisessa uudiskielessä puhutaan termistä ’crowdsourcing’, Käsitteelle keksitään parhaillaan kuumeisesti suomenkielistä käännöstä – esitän siis yksinkertaisesti jalkaväkiupseerin logiikalla talkoita  Välineet muuttuvat, mutta kyse on laajasti ymmärrettynä samasta asiasta.

Tätä perään kuuluttaa myös raportin kirjoittajat.  Heidän eräs keskeisimmistä suosituksista ovat virkamiesten ja kansalaisten uuden liiton rakentaminen. He esittävät, että sekä talkootoimijat että virkamiehet pyrkivät kohtaamaan toisiaan entistä tarmokkaammin. Tästä kansalaisen ja hallinnon liitosta syntyy uusi yhteisen toiminnan kulttuuri ja alue. Siinä perinteisen palvelutuotannon ja päätöksenteon ohella hallinto voi toimia yhä enemmän alustana, joka ottaa ihmiset mukaan suunnittelemaan ja päättämään sekä mahdollistaa heidän yhteistoimintaansa. Mitä tämä tarkoittaisi teidän mielestänne puolustusvoimauudistusta rakennettaessa?

Mutta ennen mahdollista kommentointianne - ulkoilemaan upeaan kevätsäähän!

MIKSI...MIKSI...MIKSI?

Kyllä sosiaalista mediaa nyt hypetetään? Puolustusvoimiinkin tilattiin oikein huipputason analyytikko Anthony J. Bradley tutkimuslaitos Gartnerista julistamaan tätä ilosanomaa. Aluksi kuulimme, että sosiaalinen media ei ole wikipedia, youtube, myspace, twitter, linkedIn tai facebook. Mikä se sitten on? Niin, kertokaa te se minulle.

Tähän kehoitukseen kiteytyy koko sosiaalisen median idea. Esimerkiksi Facebookia ei luonut Mark Zuckerberg, vaikka hänestä upporikas nuorimies tulikin, vaan sen loi sovelluksen ympärille muodostetut yhteisöt. Meitä on siellä tänään noin 800 miljoonaa. Samalla kertaa käytössä olevia puhelimia (yhä useammin ns. älypuhelimia) tulee tänä vuonna olemaan enemmän kuin maailmassa on ihmisiä! Kaikki edellä mainitut sosiaalisen median sovellukset ja puhelimet (tai päätelaitteet kuten me ”ICT-ammattilaiset” sanomme) ovat vain mahdollisuuksia ’parempaan’ elämään, mutta vain, jos me niin haluamme.

Minä haluaisin poistaa suomen kielestä sanan ’kustannustehokkuus’. Tai jos sitä kustannussyistä on pakko käyttää, sen rinnalle tulisi yhtä vahvalla painotuksella tuoda ’inhimillinen tehokkuus’. Uuden informaatioteknologian käyttöönottoon sisältyy aina hurjia kustannustehokkuusvaateita, mutta niitä ei välttämättä tule, jos emme samalla paranna inhimillistä tehokkuuttamme. Miten väärin me teemmekään tietotyötä tässä ns. tietoyhteiskunnassa: kiire, kiire, kiire, palaveri, kokous, palaveri, vielä kaksi tuntia sähköpostien selailua, ja päivä on pulkassa ;) Yhtään en ehtinyt kyllä mitään ajatella, mutta näillä mennään. Lihaa luiden ympärille samasta aiheesta saatte tästä tällä viikolla julkistetusta ja liian vähälle huomiolle jääneestä Työväen teatteri-raportista.

Kysymys on siis tietotyön tekemisestä teknologian kehityksen suomilla uusilla välineillä eri tavalla kuin sitä tehtiin maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa. Jottei asiaa ymmärrettäisi väärin, meillä on edelleenkin ja toivottavasti myös jatkossa maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan töitä. Niiden töiden tekeminen on usein järkevää tehdä hyviksi koetuin keinoin uusilla teknologisilla innovaatiolla höystettyinä.

Kokouskäytäntöjen tulee muuttua. Puolustusvoimissa video- ja omalla työkoneella käytävät Sametime-neuvottelut ovat jo arkipäivää. Niiden käyttöönotto on jo sinällään tuonut asioiden käsittelyyn jäntevyyttä. Jatkossa kokoukset ja palaverit tulisi ymmärtää vieläkin paremmin jatkumona muuhun työhön.

Kokousten valmisteltujen alustusten tulisi olla nähtävissä/kuultavissa youtube/spotify-sovellusten mukaisesti organisaation tietovarannossa jo hyvissä ajoin ennen kokousta. Koko työyhteisö on saanut tutustua materiaaliin ´päätelaitteellaan´ joko töissä, kotona tai vaikkapa lenkillä. Niiden, jotka eivät ole näin menetelleet, on turha tulla kokoukseen tuhlaamaan muiden aikaa, koska siellä keskustellaan suoraan asiaa. Videon/audion tehnyt henkilö voi olla asiantuntijana mukana keskusteluissa.  Kokousten välillä kustakin käsitellystä aiheesta on avattu keskustelufoorumi, johon voidaan tuoda ajatuksia koko yhteisön toimesta. Tämä pitää yllä tilannetietoisuutta asian etenemisestä ja tuo lisää ideoita aiheeseen koko kentältä, ja ehkä myös palomuurien ulkopuolelta, jos asia ei ole sensitiivinen.

Myös sähköpostin käyttö tulee lähitulevaisuudessa radikaalisti vähenemään, ja se onnistuu parhaiten ottamalla yrityksessä käyttöön laajasti kaikki sosiaalisen median tekniikat. Alla oleva Youtube-video kertonee, että se on mahdollista aikaan ja paikkaan sitomatta.

Alussa mainitsemani Anthony J. Bradleyn ydinasiat alustuksissaan olivat 1) Sosiaalisen median käyttöön otossa keskeisintä on johtajuus 2) Sosiaalinen media on vain pieneltä osaltaan viestintää, pääasissa se on yhdessä tekemisen vahvistamista 3) Sosiaalista mediaa käyttöön otettaessa pitää aina miettiä, mikä on kulloinkin koko homman tarkoitus (purpose, purpose, purpose), joilla vastataan kysymyksiin MIKSI… MIKSI…MIKSI?

PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS

erkki.kymalainen@hs.fi totesi tänään Helsingin Sanomissa että, "ei ole ollenkaan pösilömpää, jos lukijalle tulee otsikosta lähtien hyvä mieli". En ole varma tuleeko blogini otsikosta kaikille hyvä mieli, mutta tunteita se ainakin herättänee. Viime keskiviikkona 09.36 koko puolustusvoimien henkilöstölle julkistettiin suuntaviivat puolustusvoimien rauhan ajan ratkaisumallille http://www.puolustusvoimat.fi/staattinen/pvuudistus/Puolustusvoimien_ratkaisumalli_8212.pdf .

Itselleni henkilökohtaisinta ratkaisumallissa oli Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen, sainhan toimia tuon joukon komentajana vuosina 2004-2006. Tällöin opin tuntemaan miten vahva maanpuolustustahto ja halu puolustaa tätä maata maakunnassa on. Se ilmentyi muun muassa Karjalan Poikien Killan toiminnassa. Kilta kokoaa siipiensa suojaan kolmisenkymmentä eri maanpuolustusjärjestöä. Ainutlaatuinen järjestelmä koko maassa, josta on opiksi muuallekin:  http://www.kpkry.fi/jasenjarjestot.htm.

On kuitenkin valitettavaa, että ratkaisumallin julkistamisen jälkeen on haluttu synnyttää vastakkainasettelua Pohjois-Karjalan prikaatin ja Dragsvikissa sijaitsevan Uudenmaan prikaatin välille. Tunnen hyvin myös jälkimmäisen joukon. Aloitinhan siellä upseerin urani 1982-86. Voihan olla, että se on maailman paras ruotsinkielinen joukko-osasto ;)

Merkitsevää on, miten tästä eteenpäin. Jos tarkastelette ensimmäisenä jakamani linkin sitä kuvaa missä kerrotaan puolustusvoimauudistuksen perusteista havaitsette, että yksi strategisista tavoitteista on kehittyvä verkottuminen. Se tarkoittaa etenkin muun yhteiskunnan osaamisen hyödyntämistä huomattavasti entistä laajemmin ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista. Tässä blogissa olemme sitä yhdessä tekemässä. Puolustusvoimat on samalla avoin kaikille rakentaville esityksille, joissa kaikki verkostotoimintaan osallistuvat hyötyvät. Odottelen vastauksia etenkin kysymyksiin mitä ja miten.

Kaisa Mäkäräinen tuli muuten toiseksi juuri äsken päättyneessä naisten ampumahiihdon maailman cupissa Kontiolahdella. Olkaamme yhdessä ensimmäisiä vuonna 2015.

JAZZIN SYVIN OLEMUS ON TUNTEMATON

Kuuntelen Miles Davisin hienoa My Happy Valentine- konserttijulkaisua vuodelta 1964. Olen aina halunnut soittaa jazz-bändissä, mutta en ole opiskellut riittävästi improvisaation jaloa taitoa. Sen kuitenkin tiedän, että jos olisin sen tehnyt, tietäisin paljon enemmän verkostotoiminnan syvimmästä olemuksesta.

Milesilla on orkesterissaan itsensä lisäksi neljä muuta soittajaa: pianisti, basisti, rumpali ja saksofonisti.. Otetaanpa levyltä All Blues-kappale analysoitavaksi. Se alkaa bassoavauksella duu-du-duu-du-duu-du-duu-du, johon liittyy piano soinnutuksellaan ja saksofoni obligatollaan, rumpujen kehitellessä hi-hatilla omaa teemaansa. Lopulta Milesin trumpetti astuu mukaan kuvaan, ja jatkaa vielä hetken aikaa kappaleen ”sävellettyä” osuutta. Tässä vaiheessa kaikki muusikot tietävät 1) kenelle soitetaan 2) miksi soitetaan 3) mikä on soitettava kappale ja sen historia 4) mikä on kappaleen soinnutus ja 5) miten alkustemma soitetaan yhdessä.

Sitten se alkaa. Miles siirtyy aidan toiselle puolelle. Kukaan ei ole soittanut seuraavaa improvisaatiota samalla tavalla ennen eikä sen jälkeen, ei edes hän itse. Enkä tarkoita että se olisi hyvä tai huono. Se nyt vain on Carpe Diem. Tässä vaiheessa testataan muiden muusikoiden taito seurata maestroa. Kaikkien tulee kuunnella herkällä korvalla Milesin soittamista. Heidän tulee pyrkiä ennakoimaan mitä tulee seuraavaksi, jotta he pystyisivät tukemaan ja vahvistamaan improvisaatiota omalla improvisoinnillaan. Tässä hommassa pitää olla täydellisesti läsnä ja verkottua sekunnin sadasosissa muiden muusikoiden kanssa.

Peruskompin osalta avainasemassa on basistin ja rumpalin yhteistyö yhdistettynä kulloiseenkin improvisaatioon. Seuraavana onkin vuorossa pianistin osuus. Tässä vaiheessa kappaletta ei enää juurikaan tunnista alkustemman teokseksi. Soinnuistakin on jäljellä vain pieniä rippeitä (A13, DDim, C7-9 jne.). Jos jokin soittaja nyt tippuu kelkasta, vaikea on uskottavasti nousta enää takaisin.

Kun on intohimoa, ei tarvita motivaatiota. Tätä vapaaehtoisen verkottumisen intohimoa löytyy hyvissä jazz-bändeissä. Vaikka Kari Peitsamokaan ei löytänyt jazzin syvintä olemusta, se antaa kuitenkin meille esimerkin siitä, mitä verkostoituminen tarkoittaa. Onko teillä muita analogioita, jotka auttaisivat ymmärtämään ja kehittämään verkostoissa toimimista?  

PUHU NIIN, SINUA KUUNNELLAAN

Eräässä kappaleessaan Juice Leskinen toteaa, että "olen elämäni aikana nauttinut niin paljon sallittuja lisäaineita, että olen itsekin enää sallittu lisäaine". Analogisesti: olen kolunnut niin paljon erilaisia kouluja ja kursseja, että luulisi sitä jo puheen irtoavan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.

En tiedä tarkalleen, mikä on tilanne tällä hetkellä, mutta ainakaan minun aikanani missään opinahjossa ei opetettu retoriikkaa eli puhetaitoa. Retoriikka kehitettiin alun perin antiikin Kreikassa  ja myöhemmin antiikin Roomassa. Puhetaito ei ole pelkkää kaunopuheisuutta, vaan sisältää myös yleisemmin kyvyn ilmaista itsensä ja viestiä toisille tarkoituksensa. Alun perin sillä tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta.

Valitettavasti huonoimman puheen olen kuullut juuri valtakunnan poliitikon suusta. Kyseessä oli erään kaupungin 50-vuotisjuhla muutama vuosi sitten. Mainittu poliitikko oli kutsuttu tilaisuuteen juhlapuhujaksi. Puheen pituus oli runsas 30 minuuttia (ei ollut ilmeisesti aikaa tehdä lyhyempää - Goethe) Kohderyhmää puhe kosketteli ainoastaan viimeisen lauseen verran: "Sydämelliset onnittelut viidettäkymmenettä vuottaan juhlivalle kaupungille!" Muu osa puheesta oli suunnattu muutamalle median edustajalle. Siinä kerrattiin ajankohtaisia poliittisia teemoja.

Jos retoriikkaa ei opeteta, sitä ei myöskään osata käyttää vaikuttamisen ja kuulijoiden vaikuttumisen välineenä. Aristoteles erotti kolme syytä, jotka saavat aikaan puheen vakuuttavuuden: itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos). Logos sisältää kielenkäytön ja sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. Ethos keskittyy siihen, missä määrin puhujan henkilö kykenee saamaan yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. Pathos sisältää sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin saadakseen heidät puolelleen. Hyvin usein, kuten mainitsemassani esimerkissä, puheet on rakennettu pelkästään logoksen varaan. Ei toimi.

En halua tässä yhteydessä ruveta"besserwisseriksi" puheen pitämisen osalta, mutta tuon huoleni esille siitä, että jos muillakin on sama havainto puhetaidon opettamattomuuden suhteen, saatamme olla pulassa, ja ainakin alakynnessä. Jos retoriikkaa ei osata käyttää, suomalaisilla jää yksi keskeinen verkottumisen ja vaikuttamisen väline käyttämättä niin oman porukan kiinteyttämisessä kuin kansainvälisessä vaikuttamisessa.

Tottakai, ammutuissa sanoissa pitää olla myös asiaa eikä pelkkää ethosta ja pathosta, mutta ilman niitä sanoma ei vain mene perille. Näyttäkäämme siis, että haluamme olla pitämässä puhetta, ja näyttäkäämme puhetta pitäessämme mitä tunnemme. Miettikäämme mitä sanomme ja etenkin kenelle sanomme..

Tilannetajuakin pitää olla mukana, kuten Adolf Ehnroothilla oli, kun hän piti puhetta kaatosateessa pataljoonalleen. Se sisälsi kaksi lausetta: "Parempi kuivat vaatteet kuin kuiva puhe. Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto Isänmaalle!".

Älkäämme siis olko sallittuja  logoilijoita vaan nykyajan Adolf Ehrnrootheja pitempienkin puheiden suhteen!.

"MENNÄÄNPÄS MOKOMAN SUON YLI, ETTÄ HEILAHTAA. SIELLÄ JO TOISET OVAT NAAPURIN ASEMISSA"

Otsikon sitaatti on kapteeni Kaarnan, kirjasta  Väinö Linnan, joka kertoi tarinan Tuntemattoman sotilaan. Josta tuli mieleen, että organisaatiot voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan suhtautumisessaan sosiaaliseen mediaan (some) ;) Eri kategoriat saattavat usein myös linkittyä toisiinsa.

1. Viihteellisyys

Tähän kategoriaan kuuluvat ihmiset katsovat somen toimivan ainoastaan viihdevälineenä, ja jolla on merkityksetön rooli orgaisaation tuloksen suhteen. Tällaisen organisaation lisäarvo tulee ruohonjuuritason osallistujien kautta. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että johto ei anna ohjausta somen käyttöön liittyen.

2. Uhkalähtöisyys

Tällaisen näkökulman omaavat ihmiset näkevät somen olevan uhka organisaation tuottavuudelle, intellektuaalisella pääomalle, yksityisyydelle ja/tai johdon auktoriteetille. Sen voidaan nähdä antavan myös mahdollisuuden ohjeiden vastaiselle toiminnalle. Tällaiset organisaatiot eivät kannusta tai jopa kieltävät somen käytön.

3. Yliolkaisuus

Tämän näkemyksen omaavat henkilöt eivät enää pelkää somea, mutta he eivät ota sitä myöskään vakavasti. Organisaatio antaa some-teknologiat käyttöön perusohjeistuksella toivoen, että lisäarvo syntyy spontaanisti. Tällainen sotilaallisin termein kuvattu taktinen lähestymistapa onnistuu harvoin, koska strateginen näkemys puuttuu. Vaikka voitettaisiin kuinka monta taistelua - sota saatetaan hävitä.

4. Muotoileva

Tällä asenteella organisaation johto tiedostaa sekä yhteisöllisen toiminnan lisäarvon että strategisen lähestymistavan somen käytössä. Tähän vaiheeseen päästään valitettavasti vasta kolmen edellisen asenteen kautta. Nyt viimeistään tulisi aloittaa organisaation systemaattinen osaamisen kehittäminen.

5. Yhteensovittava

Yhteensovittavalla asenteella olevat ihmiset alkavat integroida lisäarvoa tuottavaa some-yhteisöä päivittäiseen työhönsä. Eivätkä pelkästään yksilöt vaan koko organisaatio kehittää ja tukee toimintaa. Samalla saavutetaan päivittäin onnistumisen elämyksiä yhdessä some-yhteisön kanssa.

6. Yhteensulautuva

Tämä vaihe on kehittynein ja toistaiseksi sangen harvinainen. Tällöin koko osallistuva some-yhteisö ymmärtää organisaation vision, mission, strategian ja arvot samalla tavalla. Kaikki sellainen toiminta, joka katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, annetaan some-yhteisön arvioitavaksi ja työstettäväksi.

Valtion ja mikseipä myös yksityisen yritysmaailmankin puolella käydään paljon keskustelua siitä, mikä on yksisyisminän ja työssäolominän välinen suhde somessa. Minun kokemukseni on, että näitä ei voida erottaa, vaikka haluttaisiinkin.

Miksi? Koska tällöin sanoman uskottavuus ja luottamus yhdessä tekemiseen vähenee. Ei Kaarnakaan johtanut joukkojaan suon yli kapteenina vaan sinä persoonana, jona alaiset olivat oppineet hänet tuntemaan päivittäisessä koulutuksessa. Kaarnan kaaduttua Kariluoto ei olisi peloltaan lähtenyt johtamaan hyökkäystä, jos hän ei olisi oppinut luottamaan Kaarnan tilanteenarviontiin ja johtamiskykyyn henkilönä, ei kapteenina.

"Sanokaa mitä sanotte...tankki se on...".

VIESTINTÄ YLEENSÄ EPÄONNISTUU, PAITSI SATTUMALTA

Muita Osmo A.Wiion, viestinnän emeritusprofessorin varteenotettavia lakeja ovat
- joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan,
- uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön ja
- lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

Mutta takaisin otsikon esille tuomaan haasteeseen. Kuluneella viikolla saimme käytännössä tuta mikä on sähköyhtiöiden kyky viestiä. Samalla testattiin asiakkaiden kykyä etsiä/löytää viesti. Kolmas pohdittava asia etenkin kriisiviestinnässä on se, mikä on sanoman luotettavuus.

Keskeisin haaste viime viikolla oli luonnollisesti jo se, että pääosa viestimistä toimii sähköllä. Ja toiseksi siinä, että jos tiedote on kaatuneella palvelimella, siitä ei juurikaan ole hyötyä. Kolmanneksi voidaan pohtia sitä, miten järkevää on nykypäivän teknologialla kehittää 'point-to-point'-palveluja. Olisiko aika jo kypsä sosiaalisen median voimakkaammalle esiinmarssille kriisitilanteissa?

Mikä on sosiaalisen median nykyinen kriisiviestintäkyky? Minkä kuvan saat sellaisesta palvelusta, joka ensimmäiseksi haastaa sinut 'tykkää'-painikkeella, joka sinulla on kylläkin sen jälkeen mahdollisuus perua 'en tykkääkään'-painikkeella?  Kuvastanee sitä, mille käyttäjäkunnalle Facebook alunperin kehitettiin - viihteen välineeksi. Tärkeätä on kuitenkin se, että naamakirja on helpottanut ihmisten välistä kanssakäymistä, ja sen vahvuutena on nopea mahdollisuus kaksisuuntaiseen viestintään kaikkien kavereiden ja tarvittaessa koko maailman kanssa. Siis miten parantaa Facebookin uskottavuutta myös kriisiviestinnän välineenä?

Saimme lukea viime viikolla siitä, että myrsky vakuutti Fortumin Twitteriin mahdollisuuksista. @Fortum Oyj-seuraajien määrä kasvoikin nopeasti 1321:een (tätä kirjoitettaessa), mutta vain 1321:een. Tietystikään ei välttämättä tarvitse kirjautua 'seuraajaksi', jotta voisi lukea tiedotteita, mutta Twitterin tavoittavuus on toistaiseksi kuitenkin marginaalinen. Siis miten luoda laajempaa käyttäjäkuntaa Twitterille muutenkin kuin heikkojen signaalien nopeana vahvistajana?

Visiona kriisiviestinnässä voisi olla, että asiakkaat ja tuottajat toimisivat kriisitilanteessa symbioosissa. Asiakas toimii samalla kertaa sekä tiedon lähteenä että jopa ongelman ratkaisijana useille muille asiakkaille. Tuottaja on aidosti ja kaksisuuntaisesti mukana ajantasaisilla tiedotteilla ja vastauksilla, ja kysymyksillä.

Kääntäkäämme tämän vision toteutumisen myötä myös kaikki Osmo A.Wiion lait ylösalaisin vuonna 2012!

NÄIN JOULU INTISSÄ, OSA 3 - YHDESSÄ MUUN YHTEISKUNNAN KANSSA

Kerroin Facebookissa välillisesti tarinan osassa kaksi, että osallistuisin Jouluaaton kunniavartioon Hietaniemessä. Haluan jakaa kokemukseni kanssanne.

Saapuessani paikalle oli ruuhkaisaa, pimeää ja kosteaa. Seurakunnat olivat asettaneet vartioihin osallistuvien käyttöön Hietaniemen kappelin huoneen, jossa saimme toimintaohjeemme. Meidän kanssamme vartiotehtäviin iltapäivän aikana osallistuivat Helsingin Reserviupseeripiirin, Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin, Maanpuolustuskiltojen ja Helsingin Seudun Reserviläispiirin edustajia; Helsingin varuskunnan palkattua sotilashenkilöstöä; Helsingin Huoltoupseerikerhon, Sissikerhon ja Sinibarettien jäseniä sekä reservissä olevia kenraaleja ja everstejä. Viimeksi mainittuja johti amiraali Juhani Kaskeala.

Kun kello lähestyi kuuttatoista, asetuimme parijonoon yhdessä Sankariristille matkaavien kadettien kanssa. Lähdimme marssimaan kohti määränpäätämme. Satoi vettä, oli kuraista - en kiinnittänyt  asiaan huomiota koko tilaisuuden aikana.

Asetuttuamme omille paikoillemme vapauttaen reservissä olevat kenraalit, huomasin runsaslukuisen yleisön  ryhmittyneen sopuisasti puolikaareen vajaan kymmenen metrin päähän vartioimastamme Mannerheimin haudasta.

Havahduimme yhdessä tasan kello 16, kun Helsingin yhdistyneet mieskuorot aloittivat vieressämme ja kaiuttimien kautta kappaleen 'Laulu Suomen' - vaikuttava kokemus. Seuraavaksi luettiin jouluevankeliumi. Kuulin sen ensimmäistä kertaa aattona paljaan taivaan alla. Tunnetta ylläpitäen kuoro jatkoi kappaleella 'Jouluyö, juhlayö'.

Kenttärovasti toi hartauspuheensa aikana esille puheen ja ammuttujen sanojen merkityksen kanssakäymisessämme. Etenkin jouluna meidän tulisi ymmärtää sanojen 'anteeksi' ja 'kiitos' merkitys.

Vartiovuoromme lopuksi saimme vielä kuulla aina niin hienon Sibeliuksen Finlandian. Samalla saimme todistaa lukuisten suomalaisperheiden sytyttävän ja laskevan hautalyhdyt Mannerheimin haudalle. Tämä tilaisuus on todellakin yksi niistä, joka yhdistää meitä suomalaisia monella tavalla. Tiedän ystävien viestien välityksellä, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään tänään ympäri Suomea.

Anteeksi ja kiitos kaikille sukulaisille, ystäville, tutuille ja sosiaalisen median seuraajilleni.

Rauhaisaa Joulua ja entistäkin parempaa yhdessäolon uutta vuotta.

VERKOSTON "PÄIVÄKÄSKY"

Osallistuin kuluneella  viikolla HAUS Kehittämiskeskus Oy:n järjestämään Tulevaisuuden Johtajat-ohjelman ensimmäiseen osioon. Kurssin teemana oli "Rohkealla johtajuudella voimaa valtiokonserniin". Ohjelman alussa osallistujilta kysyttiin, mitä odotamme kurssilta. Poikkeuksetta vastauksiin kuului verkottuminen ja poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen.

Johtamista tarkasteltiin monesta eri näkökulmasta. Eräässä alustuksessa esiteltiin  seitsemän johtamisen aluetta. Niitä olivat itsensä johtaminen, ihmisten johtaminen, tiedon johtaminen, uudistumiskyvyn johtaminen, osaamisen johtaminen, suorituksen johtaminen ja verkottumisen johtaminen. Jaoin luennon sisältöä reaaliaikaisesti Facebookiin ja Twitteriin. Vaikka kysymyksessä oli arki-iltapäivä, sain suoraa palautetta sovellusten kautta. Esimerkiksi johtamisen eri osa-alueiden osalta huomioitiin, että listasta puuttuu poisoppimisen johtaminen. Tärkeä havainto. Vaikka kategorioita voidaankin luoda monella tapaa eri lähtökohdista, listaukset toimivat kuitenkin ajattelun apuvälineenä. Tässä tapauksessa huomioni kiinnittyi etenkin verkottumisen johtamiseen.

"Analoginen" henkilökohtainen verkottuminen on tärkeintä, mutta samaan aikaan digitaalisen verkottumisen  merkitys kasvaa kasvamistaan. Diginatiiveilla reaali- ja virtuaalimaailma yhdentyvät kovaa vauhtia. Seuraavaksi on hyvä kysyä, mikä on verkottumisen tarkoitus? Ja kun tarkoitus on löytynyt, miten verkostoa voidaan  hyödyntää tavoitteen saavuttamisessa? Eli pelkkä verkottumisen johtaminen ei riitä. 

Samalla pitää olla nöyrä sen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet verkoston johtamiseen perinteisessä mielessä. Verkosto ei ole hierarkkinen. Osallistujien tulee kokea yhteistä imua - "flow'ta" - asiaan.   Jäsenilllä tulee olla aito halu tavoitteen mukaiseen kontribuointiin. Tällöin liikumme ensi sijassa tunnetasolla. Aktiivisten osallistujien pitää kokea, että heidän jakamallaan tiedolla on merkitystä, ja että he kokevat voivansa vaikuttaa yhteisen asian ratkaisuun. 

Viime sotien aikana koko Suomen kansa pyrittiin tavoittamaan Mannerheimin päiväkäskyjen kautta. Jokainen sana oli punnittu etenkin tunnetason vaikuttavuuden kautta. Päiväkäskyjen sanat ovatkin jääneet elämään suomalaisten kollektiiviseen muistiin eikä vähiten Talvisodan ensimmäisen päiväkäskyn sanat.http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk1_39.gif


Nykypäivän kriisejä hallittaessa tällaisia päiväkäskyjä tulee julkaista nimensä mukaisesti päivittäin, mieluummin tunnettain. Samalla kanssakäymisen tulee tarkoitusperänsä ja mahdollisuuksien mukaan olla interaktiivista, jolloin otsikko ei ehkä enää voikaan olla päiväkäsky.

SANAN VALTA TAI SITTEN EI?

Edellisessä blogissa pohdimme kulttuurillisten erojen haasteita tiedon jakamisessa. Nyt haluan sukeltaa hieman syvemmälle. Samalla, kun maailma tietotekniikan avulla yhdistyy, se myöskin eriytyy. Eri tieteenalat pyrkivät yhä syvempään tietämyksen tasoon omalla alueellaan globaalisti. Samassa yhteydessä vannotaan - ja mielestäni tulee vannoa - yhteisen tekemisen nimeen.

Mitä tästä seuraa? Kullekin toimialalle kehittyy oma, yhä spesifisempi kieli, joka väistämättä eriytyy muiden toimialojen kielestä. Tästä seuraa, että kun halutaan toimia yhdessä,  pitää jokaisen organisaation osata operoida kahdella toisistaan eroavalla "kielellä". Toinen on tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön ja toinen ulkoiseen, yhteiseen keskusteluun.

Äsken kerrottu pätee etenkin ICT- maailmaan. Vaikka en ole itse saanut toimia nykyisessä tehtävässäni vasta kuin vajaat puoli vuotta, olen jo saanut kokea sen. Briiffatessani äskettäin esimiehiäni eräässä tilaisuudessa, minut keskeytettiin kesken esitykseni kliimaksia: "Kuule Harri, nyt en tajua tästä yhtään mitään..." Syynä ei ollut esimiesteni ymmärryksen puute, vaan kielenkäyttöni. Sotilaallisesti kysymyksessä on osata erottaa teknologinen  ja operatiivinen kielenkäyttö toisistaan.

Vertauksena urheilumaailmasta käyköön vaikka juoksumaton toiminnallisuus. Teknologisesti orientoituneet puhuvat juoksumaton säädöistä, nopeuksista, juoksukulmista ja sähkönkulutuksesta. Operatiivisesti orientoituneet puhuvat siitä, miten ja missä aikayksikössä kuntosi kohoaa mattoa käytettäessä.

Tässä toinen esimerkki sanan vallasta

Mitä ajatuksia ja omia havaintoja sinulla on sanan vallasta? ;)

MITEN VOITTAA KULTTUURIEROT ORGANISAATIOSSASI?

Osallistuin hetki sitten kansainväliseen konferenssiin  http://www.wbresearch.com/fisr/home.aspx, jossa asevoimien, siviiliorganisaatioiden ja teollisuuden edustajat pohtivat yhdessä, miten parantaa tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä kriisinhallintaoperaatioissa.

Erään pyöreänpöydän keskustelun teemana oli miten voittaa eri organisaatioiden kulttuurierot  ja parantaa täten keskinäistä tiedonvaihtoa. Tähän keskusteluun osallistui sekä siviilejä että sotilaita itseni lisäksi  Yhdysvalloista, Britanniasta, Norjasta, Ruotsista ja Sloveniasta.

Käytimme työkaluna perinteistä kehittämisohjelmiin liitettyä rakennetta DOTMLPFI (Doctrine, Organization, Training, Materiel, Leadership Personel, Facilities, Interoperability) tarkastellessamme asettua haastetta. Mielestämme doktriini (Doctrine) muodostaa perustan yhteisen kielen ja käytettävien määritelmien ymmärtämiselle. Niiden avulla standardoidaan tekemistä ja järjestelmiä (Materiel) yhteensopivuuden (Interoperability) parantamiseksi. Tästä syystä doktriiniin laatimiseen, oli se sitten pelkkä toimintaohje tai laajempi käsikirja, pitää osallistua kaikki organisaatioon kuuluvat kulttuurit.

Siilojen madaltaminen onnistuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun johto (Leadership) on sitoutunut niiden madaltamiseen. Jos tämä näkyy kaikessa johdon toiminnassa, se tarttuu myös koko muuhun henkilöstöön (Personel), ja luottamus yhteiseen tekemiseen kasvaa Kun doktriini ja yhteensopivuus on varmistettu, ja kun johto sekä henkilöstö on sitoutunutta, tarvitaan vain jatkuvaa koulutusta periaatteella "train as you fight" (Training, Facilities).

Onko sinulla hyviä näkemyksiä siitä, miten organisaatioiden "savupiippuja" saadaan matalammaksi?

HAISTA KYBER!

Otsikon mukainen toiminta on haastavaa, sillä kyberavaruus ei tuoksu. Se ei ole altis myöskään muille aisteille. Silti siitä on tullut kuluvan vuoden aikana turvallisuusviranomaisten keskuudessa eräs keskustelluimmista aihealueista.. Keskustelu on ollut pääsääntöisesti uhkalähtöistä. Miten elää maailmassa, jossa tietoverkkorikolliset, haktivistit ja valtiolliset toimijat vakoilevat, kiristävät ja kalastelevat koti-Suomemme ”kybervesissä”? Tätä silmällä pitäen muun muassa Ruotsi on säätänyt lain tiedustelutoiminnan sallimiseksi myös tietoverkoissa..

Aiemmin syksyllä Suomen Kuvalehti siteerasi puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Rätyä kirjoittaen, että suomalainen yhteiskunta ei ole kokonaisvaltaisesti valmistautunut kyberhyökkäyksiin. Rädyn mukaan Suomessa on havaittu tuhansia verkkohyökkäyksiä.

Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen korosti asiaa jo aiemmin viime syksynä puhuessaan maanpuolustuskurssin avajaisissa: ”Yhteiskuntamme on haavoittuva tietoverkkosodankäynnin vaikutuksille. Hyökkäysmahdollisuuksia on lähes rajaton määrä. Seurauksena voi olla yhteiskunnan lamaantuminen tai häiriintyminen, kansantalouden tuottavuuden heikkeneminen, kilpailukyvyn heikkeneminen, sekä kansalaisten hyvinvoinnin väheneminen. Tietoverkkosodankäyntiuhkaa voidaan käyttää poliittisen ja taloudellisen painostuksen välineenä ja vakavassa kriisissä yhtenä vaikuttamiskeinona muiden perinteisten sotilaallisten voimakeinojen ohella ja rinnalla.” 

Jos jatkan alussa esille tuomaani kybervesivertausta, niin tällä hetkellä valtionhallinnossa on tiedostettu, että veneessä on reikiä. Kesällä kyberstrategian laatimista varten on asetettu poikkihallinnollinen työryhmä, johon kuuluu paitsi viranomaisia niin myös elinkeinoelämän edustajia. Työryhmä pohtii keinoja veneen reikien tukkimiseksi. Kyberstrategiatyöryhmä saa työnsä valmiiksi ensi vuoden lopussa,

Puolustusvoimat ei suinkaan ole jäänyt tuleen makaamaan kyberpuolustuksenkaan osalta. Tällä alueella työtä on tehty jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt puolustusvoimat osallistuu aktiivisesti kansalliseen kyberstrategiatyön laatimiseen,. Sen yhteydessä tullaan määrittämään puolustusvoimien yhteiskunnallinen rooli ja toimivaltuudet kyberturvallisuuden osalta. Samalla puolustusvoimissa kirjoitetaan kyberkonseptia, jossa määritetään tietoverkkoihin liittyvät operatiiviset suorituskyvyt sekä tarkempi organisoituminen.

Eräs tärkeä foorumi kybertoiminnallisuuksien kehittämiseen on kansainvälinen yhteistyö ja harjoitukset. Tällä hetkellä tärkeimpänä mainittakoon ”Multinational Experiment 7, MNE 7”- harjoituskokonaisuus, jonka yhtenä painopisteenä on kyber. Kansainväliset harjoitukset tukevat sekä kansallista kyberstrategiatyötä että oman kyberkonseptin laatimista.

Lisäksi puolustusvoimissa on käynnissä tietoverkkosodankäynti-hanke, jolla rakennetaan kyberpuolustuksen suorituskykyä. Samalla tietoverkkopuolustuksen tilannekuvaa ja –tietoisuutta kehitetään, ja osallistutaan alan tutkimukseen ja opetukseen. Eurooppalaisessa puolustusvoimavertailussa Suomi ei ole viimeinen, muttei myöskään ensimmäisten joukossa.

Mitä tulisi tehdä, jotta pääsisimme hivuttautumaan kohti kärkeä?

Ensiksi kaikkien sotilasjohtajien tulee tiedostaa, että kyberpuolustus on muodostunut neljänneksi sodankäynnin ulottuvuudeksi maa-, meri- ja  ilmapuolustuksen ohella. Toiseksi, kuten myöskin kansliapäällikkö Räty totesi Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa, kyberpuolustukseen ei voi valmistautua vahvistamatta myös omaa iskukykyä verkossa: ”Voidaan sanoa, että kyberpuolustusta ei voi olla, jos ei ole kyberhyökkäyskykyä”.

Samaa peräänkuuluttaa Ruotsissa sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, Håkan Juholt: ”On tehtävä poliittinen selvitys, joka tarkastaa omien hyökkäyksellisten kykyjen, tarpeet, säännöt, periaatteet ja vastuut.” Juholt haluaa poliittisen, hallitun, demokraattisen ja kattavan selvityksen siitä, miten Ruotsi voi puolustaa itseään kyberuhkaa vastaan hyökkäyksellisin keinoin.

                                                                              

Norja kehittää jo strategiansa mukaisesti myös kyberhyökkäyskykyä. Strategian mukaisesti Norjan on vahvistettava kansallista kykyä tiedustella, vastatiedustella ja vaikuttaa verkoissa. Tämä vahvistaa Norjan roolia myös kansainvälisessä yhteistyössä.

Tarkasteltaessa kyberpuolustusta Suomessa, on kokonaisvaltaisesti tarkasteltava voimassa olevaa lakipohjaa, prosesseja, teknologiaa ja siihen liittyviä työkaluja sekä osaamista. Kyberturvallisuus on yhteinen asiamme. Sen parantamisen keskiössä on aina ihminen. Parempi osaaminen tietoverkkokysymyksissä mahdollistaa paremman tilannetietoisuuden, ja uhkan realisoituessa nopeamman toipumisen. Osaamisen kehittämisen ohella keskeistä on verkostotoiminnan vahvistaminen niin viranomaisten kuin elinkeinoelämänkin kesken.

LINNAN JUHLAT JA VERKOSTOITUMINEN

Tapahtuma kulki nimellä #LinnanJuhlat Twitter-keskusteluissa. Tuo niin sanottu tägi nousi jo eilen iltapâivällä Suomen seuratuimmaksi trendiksi, ja myöhemmin illalla se nousi jopa maailmalla pinnalla olevien trendien joukkoon. Viidenneksi valtiomahdiksi kutsuttu sosiaalinen media osoitti vahvuutensa kansalaisten ajatusten vaihtokanavana.

Neljäs valtiomahti eli joukkotiedotusvälineet tahdittivat #YLE:n kanavien johdolla tapahtumaa aina #etkot-tilaisuudesta varsinaisen juhlavastaanoton kautta Teatteri-ravintolan #jatkot-kuvauksiin. Samalla kertaa kansalaiset välittivät tuntemuksiaan ja antoivat kommenttejaan Facebook-, Google+ ja Youtube-palveluiden kautta niin ystävilleen, tutuilleen kuin koko maailmalle. Myös YLE:n teksti-TV:n Twitter-mikroblogijulkaisu oli käytössä. Toisaalta myös ulkomaiset Twitter-käyttäjät aina valtiomiehiä myöten käyttivät sosiaalista mediaa onnitellakseen Suomea ja suomalaisia. Linnan seinien ulkopuolella verkostoituminen oli paitsi kansallisesti niin myös kansainvälisesti mahdollista aiempaa nopeammin ja laajemmin.

Miltä verkostostoitumisen mahdollisuudet tuntuivat Linnan seinien sisäpuolella? Hyviltä. Oli helppoa ja luonnollista luoda kontakteja eri toimialoja ja intressiryhmiä edustavien henkilöiden kanssa. Jo kättelyä odotellessamme ajauduimme keskusteluun eturivin poliitikon kanssa Euroopan taloustilanteesta. Kättelyn jälkeen turistiin parin piispan kanssa maailmanmenosta. Ensimmäisten tanssien jälkeen kuulimme Suomen eturivin Venäjä-asiantuntijan arvioita viime sunnuntain duumavaaleista.

Oli myös virkistävää kuulla pitkän iltapuhteen Linnassa tehneiden kadettien ajatuksia puolustusvoimauudistuksesta. Loppuillasta törmäsimme yhteen parin rock-artistin kanssa - kiitimme heitä panoksestaan omalla sarallaan, jota seurasi yhteispotretti.

Suomessa ei juurikaan ole elitismiä. Presidentit ovat tavallisesti kutsuneet Linnan juhliin vuoden aikana tapaamiaan henkilöitä ja kutsuttujen kirjo on laaja. Tämä on arvokasta. Juuri tämä periaate yhdessä sosiaalisen median hyödyntämisen kanssa ohentaa Linnan seinät melkein läpinäkyviksi: Itsenäisyyden juhliminen verkottaa koko kansakunnan, se yhdistâä ja vahvistaa suomalaisten toimintaa myös kansainvälisillä areenoilla.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa turvallisuuden näkökannalta? Miten voimme parhaiten kehittää sosiaalisen median tekniikoita ja toiminnallisuuksia esimerkiksi maanpuolustusta kehitettäessä? Puolustusvoimat onkin jo ottanut muutamia palveluita käyttöön, mutta mahdollisuudet ovat mitä moninaisemmat.

P.S. Pyydän nöyrimmästi anteeksi rouvalta, jonka laahuksen pââlle astuin sisääntullessamme.

MITÄ MIETTII KENRAALI SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ?

Aluksi haluan selventää, että kirjoitan blogiani ainoastaan omasta näkökulmastani, mutta havainnoiden kollegoitani laajemminkin. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Oletin viikko sitten, että jouluaaton Hietaniemen sankarihaudan kunniavartiossa seisoisivat nuorimmat kenraalit. Siksi kysyinkin vaivihkaa, että milloin oma vuoroni olisi, vastaus oli kannustava: ”Kaikki paikat ovat jo menneet vanhemmille upseereille, mutta parempaa onnea seuraaville vuosille”. Suhteellisen sitoutunutta porukkaa.

Viime perjantaina esitin yhteisessä tilaisuudessamme kappaleen nimeltä ”Kuudes joulukuuta”. Kappaletta ei ole juurikaan soitettu julkisuudessa.. Sanat viittaavat suomalaisten sotilaiden sodan aikaisiin sankaritekoihin ilman uhoa ja provokaatiota, kuten ”… ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta, olis arkipäivä kuudes joulukuuta...”tai ”…nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän - se on sinivalkoinen….” Laulun esitettyäni useampi upseeriveli halusi lähetettävän nuotit myös heidän käyttöönsä.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestetään tänään Tampereella. Paraatikatselmus pidetään Keskustorilla kello 12, ja ohimarssi Hämeenkadulla kello 13. Paraatin ottaa vastaan maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi seurassaan Tampereen kaupungin pormestari Timo P Nieminen sekä Sotainvalidien Veljesliiton Pirkanmaan osaston varapuheenjohtaja Pentti Kuukankorpi ja Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja Matti Viitanen. Paraatijoukkoja komentaa Länsi-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Juhani Kääriäinen. Uskon, että tilaisuus on tärkeä etenkin Juhanille, koska hän jää reserviin runsaan parin kuukauden kuluttua. Hän oli yksi, joka pyysi edellä mainitsemani laulun sanat käyttöönsä.

Samaan aikaan Tampereen paraatikatselmuksen kanssa, minulla on tilaisuus osallistua Itsenäisyyspäivän ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkossa. Minusta on henkilökohtaisesti tärkeä tuntea tänä turbulenttina aikana miten itsenäisyys koetaan ekumeenisesti – kulttuuri- ja uskontomuureja murtaen.

Tämä tapahtumien samanaikaisuus – Tampereella ja Helsingissä – herättää kysymyksen sosiaalisen median mahdollisuuksista olla samaan aikaan yhdessä paikassa reaalisesti ja toisessa paikassa virtuaalisesti. Ja mitä tämä tarkoittaa sitoumuksen tasolla? Oma vastaukseni on: ole läsnä siellä missä olet! Pätenee myös muutaman vuosikymmenen päähän, aitoa läsnäoloa et voi tunnetasolla korvata virtuaalisesti, kuinka todelta se tuntuisikaan.

Viimeinen  Itsenäisyyspäivän tilaisuutemme vaimoni kanssa illemmalla on Tasavallan Presidentin vastaanotto, johon olemme saaneet tänä vuonna ensimmäistä kertaa kutsun. Linnan juhlien teema on erittäin sopiva myös puolustusvoimien verkostotoiminnan kehittämisen näkökulmasta: Tasa-arvo ja yhteistyö. Ymmärrämme tilaisuuden olevan meille edustustehtävä paitsi puolustusvoimien niin myös sotaveteraanien ja reservimme puolesta. ”…nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän – se on sinivalkoinen…”

GENERALS, DEVELOPMENT OF INFORMATION TECHNOLOGY AND SOCIAL MEDIA

This week,  Finnish Generals had a joint event together with their spouses. Some of the topics were the development of information technology, social media and their opportunities to the national defense. Helsingin Sanomat newspaper wrote about the same topic on Saturday (3.12) by Anna-Stina Nykänen anna-stina.nykanen @ hs.fi. (in Finnish)

Nykänen calls for transparency in the Defence Forces network functions, both nationally and internationally. As she herself mentions, this has not been a secret even now, but for some reason the message has not reached all stakeholders. What shall we do with this challenge? For example, by this kind of blog entries. The possibilities are mutual.

The Defence Forces will monitor closely and constantly learn more about how information technology is developing beyond 2020. All of the inventions is not been yet even invented! According the Moore's Law new generation of information technology is created every eighteenth month. This is still true according to Gartner Research. The question is: when to jump to the hype cycle? Tax payers' money should not be throwed to all high-risk projects.

Because of the above-mentioned reasons, it is important for the Defence Forces to evaluate and explore new technologies, both nationally and internationally. One example of this is the cooperation with NATO C3 Agency in the field of future C2 systems http://www.nc3a.nato.int/news/Pages/111121-Finns.aspx. In this way we can better ensure e.g. the seurity and safety of Finnish soldiers participation in international crisis management operations. Another example is software designed radio and waveforms studies http://www.eda.europa.eu/Otheractivities/SDR/ESSOR. At the same time it is important  to have national co-operation with Finnish universities and with industry.

Social media, its technologies and practice patterns are of huge importance for the Defence Forces : how to improve the interaction with recruits prior to the military service and during the military service with their families, and how to use mass collaboration with our reservists? Here, I think Metcalfe's Law creates a common ground -   http://tekniikkataloustulevaisuusblogi.wordpress.com/tag/metcalfen-laki (sorry, in Finnish)

Happy Independence Day to all the readers and congratulations for promotion and reward.

KENRAALIT, INFORMAATIOTEKNOLOGIAN KEHITYS JA SOSIAALINEN MEDIA

Kuluvalla viikolla Suomen kenraalikunta piti yhteisen tilaisuuden yhdessä aviopuolisoidensa kanssa. Eräitä puheenaiheita oli informaatioteknologian kehitys, sosiaalinen media sekä niiden suomat mahdollisuudet maanpuolustukselle. Sattumoisin Helsingin Sanomien lauantain (3.12.) lehdessä Anna-Stina Nykänen anna-stina.nykanen@hs.fi kolumnissaan pohtii samoja asioita. 

Nykänen peräänkuuluttaa avoimuutta puolustusvoimien verkostotoiminnasta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kuten hän itsekin toteaa, salassa sitä ei ole edes pidetty, mutta jostain syystä kaikkia mielipidevaikuttajia asia ei tavoita. Miten tätä aukkoa voitaisiin paikata? Esimerkiksi tämänkaltaisilla blogi-kirjoituksilla. Mahdollisuudet ovat molemminpuolisia.

Puolustusvoimissa seurataan tarkoin ja opitaan jatkuvasti lisää siitä, miten informaatioteknologia kehittyy 2020-luvulle tultaessa. Kaikkia keksintöjähän ei ole vielä edes keksitty. Mooren lain mukaan uusi informaatioteknologiasukupolvi syntyy joka kahdeksastoista kuukausi. Tämä pitää vieläkin paikkansa, ainakin Gartner-tutkimuslaitoksen mukaan.  Kysymys kuuluukin: milloin hypätä mukaan sykliin? Veromaksajien rahoja ei tule heittää riskialttiisti kaikkiin hankkeisiin. 

Edellä mainitusta syystä johtuen muun muassa puolustusvoimien johtamisjärjestelmäalalla on tärkeää evaluoida ja tutkia uusia teknologioita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita NATO C3-viraston kanssa tehtävä yhteistyö, jossa evaluoidaan Natossa tulevaisuudessa käyttöön otettavia johtamisjärjestelmiä http://www.nc3a.nato.int/news/Pages/111121-Finns.aspx. Tätä kautta voimme paremmin varmistaa muun muassa kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien sotilaiden turvallisuus. Toinen esimerkki on ohjelmistoradioihin ja niiden aaltomuotoihin liittyvä kansainvälinen yhteistyö http://www.eda.europa.eu/Otheractivities/SDR/ESSOR. Kummassakin esimerkissä tärkeätä on myös kansallinen yhteistoiminta yliopistojen ja teollisuuden kanssa.

Sosiaalisen mediaan, sen teknologioihin ja toimintatapamalleihin liittyy puolustusvoimien näkökulmasta huikea potentiaali: miten parantaa kutsuntoihin osallistuneiden alokkaiden yhteydenpitoa ennen varusmiespalvelusta miten parantaa varusmiesten ja kotijoukkojen välistä yhteydenpitoa ja miten joukkoälyllistää koko reservimme (crowdsourcing, mass collaboration)? Tässä uskon Metcalfen lakiin http://tekniikkataloustulevaisuusblogi.wordpress.com/tag/metcalfen-laki

Ennen kuin palaan Anna-Stina Nykäsen mainitsemaan kyberulottuvuuteen, pyydän kommenttejanne edellä olevaan. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille ja onnittelut ylennettäville ja palkittaville.