PÄÄSIÄISEN RUNOBLOGI

Synnyin kylmän sodan aamuun  

Pohjanmaahan punaiseen,

sitten äiti laittoi kouluun 

Hämeen syksyyn kuraiseen.

Kesät kuljin ahon laitaa, 

ilman kaatamatta aitaa

perille en aina päässyt

itsestäin.

Otin Viidan takaa Juicen 

mukaan matkaa ohjaamaan,

opin kielen ehkä toisen 

sekä mielen muuttamaan.

Jälkeen suurten sateiden 

satoi lunta

nukuin talviunta

kainalossas’ uuteen

kevääseen.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan –

rakastan vaan.

Väsyn ehkä kesken yötä 

mutt’ en koskaan aiemmin,

kun mua rakkaudellas’ syötät 

jaksan paljon kauemmin.

Joskus tuttuun uneen herään,

silloin rohkeuteni kerään

ja puran kaikki
mitä pidän sisälläin.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan – 

rakastan vaan.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille.