lauantai 31. joulukuuta 2011

VIESTINTÄ YLEENSÄ EPÄONNISTUU, PAITSI SATTUMALTA

Muita Osmo A.Wiion, viestinnän emeritusprofessorin varteenotettavia lakeja ovat
- joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan,
- uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön ja
- lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan.

Mutta takaisin otsikon esille tuomaan haasteeseen. Kuluneella viikolla saimme käytännössä tuta mikä on sähköyhtiöiden kyky viestiä. Samalla testattiin asiakkaiden kykyä etsiä/löytää viesti. Kolmas pohdittava asia etenkin kriisiviestinnässä on se, mikä on sanoman luotettavuus.

Keskeisin haaste viime viikolla oli luonnollisesti jo se, että pääosa viestimistä toimii sähköllä. Ja toiseksi siinä, että jos tiedote on kaatuneella palvelimella, siitä ei juurikaan ole hyötyä. Kolmanneksi voidaan pohtia sitä, miten järkevää on nykypäivän teknologialla kehittää 'point-to-point'-palveluja. Olisiko aika jo kypsä sosiaalisen median voimakkaammalle esiinmarssille kriisitilanteissa?

Mikä on sosiaalisen median nykyinen kriisiviestintäkyky? Minkä kuvan saat sellaisesta palvelusta, joka ensimmäiseksi haastaa sinut 'tykkää'-painikkeella, joka sinulla on kylläkin sen jälkeen mahdollisuus perua 'en tykkääkään'-painikkeella?  Kuvastanee sitä, mille käyttäjäkunnalle Facebook alunperin kehitettiin - viihteen välineeksi. Tärkeätä on kuitenkin se, että naamakirja on helpottanut ihmisten välistä kanssakäymistä, ja sen vahvuutena on nopea mahdollisuus kaksisuuntaiseen viestintään kaikkien kavereiden ja tarvittaessa koko maailman kanssa. Siis miten parantaa Facebookin uskottavuutta myös kriisiviestinnän välineenä?

Saimme lukea viime viikolla siitä, että myrsky vakuutti Fortumin Twitteriin mahdollisuuksista. @Fortum Oyj-seuraajien määrä kasvoikin nopeasti 1321:een (tätä kirjoitettaessa), mutta vain 1321:een. Tietystikään ei välttämättä tarvitse kirjautua 'seuraajaksi', jotta voisi lukea tiedotteita, mutta Twitterin tavoittavuus on toistaiseksi kuitenkin marginaalinen. Siis miten luoda laajempaa käyttäjäkuntaa Twitterille muutenkin kuin heikkojen signaalien nopeana vahvistajana?

Visiona kriisiviestinnässä voisi olla, että asiakkaat ja tuottajat toimisivat kriisitilanteessa symbioosissa. Asiakas toimii samalla kertaa sekä tiedon lähteenä että jopa ongelman ratkaisijana useille muille asiakkaille. Tuottaja on aidosti ja kaksisuuntaisesti mukana ajantasaisilla tiedotteilla ja vastauksilla, ja kysymyksillä.

Kääntäkäämme tämän vision toteutumisen myötä myös kaikki Osmo A.Wiion lait ylösalaisin vuonna 2012!

lauantai 24. joulukuuta 2011

NÄIN JOULU INTISSÄ, OSA 3 - YHDESSÄ MUUN YHTEISKUNNAN KANSSA

Kerroin Facebookissa välillisesti tarinan osassa kaksi, että osallistuisin Jouluaaton kunniavartioon Hietaniemessä. Haluan jakaa kokemukseni kanssanne.

Saapuessani paikalle oli ruuhkaisaa, pimeää ja kosteaa. Seurakunnat olivat asettaneet vartioihin osallistuvien käyttöön Hietaniemen kappelin huoneen, jossa saimme toimintaohjeemme. Meidän kanssamme vartiotehtäviin iltapäivän aikana osallistuivat Helsingin Reserviupseeripiirin, Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin, Maanpuolustuskiltojen ja Helsingin Seudun Reserviläispiirin edustajia; Helsingin varuskunnan palkattua sotilashenkilöstöä; Helsingin Huoltoupseerikerhon, Sissikerhon ja Sinibarettien jäseniä sekä reservissä olevia kenraaleja ja everstejä. Viimeksi mainittuja johti amiraali Juhani Kaskeala.

Kun kello lähestyi kuuttatoista, asetuimme parijonoon yhdessä Sankariristille matkaavien kadettien kanssa. Lähdimme marssimaan kohti määränpäätämme. Satoi vettä, oli kuraista - en kiinnittänyt  asiaan huomiota koko tilaisuuden aikana.

Asetuttuamme omille paikoillemme vapauttaen reservissä olevat kenraalit, huomasin runsaslukuisen yleisön  ryhmittyneen sopuisasti puolikaareen vajaan kymmenen metrin päähän vartioimastamme Mannerheimin haudasta.

Havahduimme yhdessä tasan kello 16, kun Helsingin yhdistyneet mieskuorot aloittivat vieressämme ja kaiuttimien kautta kappaleen 'Laulu Suomen' - vaikuttava kokemus. Seuraavaksi luettiin jouluevankeliumi. Kuulin sen ensimmäistä kertaa aattona paljaan taivaan alla. Tunnetta ylläpitäen kuoro jatkoi kappaleella 'Jouluyö, juhlayö'.

Kenttärovasti toi hartauspuheensa aikana esille puheen ja ammuttujen sanojen merkityksen kanssakäymisessämme. Etenkin jouluna meidän tulisi ymmärtää sanojen 'anteeksi' ja 'kiitos' merkitys.

Vartiovuoromme lopuksi saimme vielä kuulla aina niin hienon Sibeliuksen Finlandian. Samalla saimme todistaa lukuisten suomalaisperheiden sytyttävän ja laskevan hautalyhdyt Mannerheimin haudalle. Tämä tilaisuus on todellakin yksi niistä, joka yhdistää meitä suomalaisia monella tavalla. Tiedän ystävien viestien välityksellä, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään tänään ympäri Suomea.

Anteeksi ja kiitos kaikille sukulaisille, ystäville, tutuille ja sosiaalisen median seuraajilleni.

Rauhaisaa Joulua ja entistäkin parempaa yhdessäolon uutta vuotta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

VERKOSTON "PÄIVÄKÄSKY"

Osallistuin kuluneella  viikolla HAUS Kehittämiskeskus Oy:n järjestämään Tulevaisuuden Johtajat-ohjelman ensimmäiseen osioon. Kurssin teemana oli "Rohkealla johtajuudella voimaa valtiokonserniin". Ohjelman alussa osallistujilta kysyttiin, mitä odotamme kurssilta. Poikkeuksetta vastauksiin kuului verkottuminen ja poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen.

Johtamista tarkasteltiin monesta eri näkökulmasta. Eräässä alustuksessa esiteltiin  seitsemän johtamisen aluetta. Niitä olivat itsensä johtaminen, ihmisten johtaminen, tiedon johtaminen, uudistumiskyvyn johtaminen, osaamisen johtaminen, suorituksen johtaminen ja verkottumisen johtaminen. Jaoin luennon sisältöä reaaliaikaisesti Facebookiin ja Twitteriin. Vaikka kysymyksessä oli arki-iltapäivä, sain suoraa palautetta sovellusten kautta. Esimerkiksi johtamisen eri osa-alueiden osalta huomioitiin, että listasta puuttuu poisoppimisen johtaminen. Tärkeä havainto. Vaikka kategorioita voidaankin luoda monella tapaa eri lähtökohdista, listaukset toimivat kuitenkin ajattelun apuvälineenä. Tässä tapauksessa huomioni kiinnittyi etenkin verkottumisen johtamiseen.

"Analoginen" henkilökohtainen verkottuminen on tärkeintä, mutta samaan aikaan digitaalisen verkottumisen  merkitys kasvaa kasvamistaan. Diginatiiveilla reaali- ja virtuaalimaailma yhdentyvät kovaa vauhtia. Seuraavaksi on hyvä kysyä, mikä on verkottumisen tarkoitus? Ja kun tarkoitus on löytynyt, miten verkostoa voidaan  hyödyntää tavoitteen saavuttamisessa? Eli pelkkä verkottumisen johtaminen ei riitä. 

Samalla pitää olla nöyrä sen suhteen, mitkä ovat mahdollisuudet verkoston johtamiseen perinteisessä mielessä. Verkosto ei ole hierarkkinen. Osallistujien tulee kokea yhteistä imua - "flow'ta" - asiaan.   Jäsenilllä tulee olla aito halu tavoitteen mukaiseen kontribuointiin. Tällöin liikumme ensi sijassa tunnetasolla. Aktiivisten osallistujien pitää kokea, että heidän jakamallaan tiedolla on merkitystä, ja että he kokevat voivansa vaikuttaa yhteisen asian ratkaisuun. 
Viime sotien aikana koko Suomen kansa pyrittiin tavoittamaan Mannerheimin päiväkäskyjen kautta. Jokainen sana oli punnittu etenkin tunnetason vaikuttavuuden kautta. Päiväkäskyjen sanat ovatkin jääneet elämään suomalaisten kollektiiviseen muistiin eikä vähiten Talvisodan ensimmäisen päiväkäskyn sanat.http://www.mannerheim.fi/pkaskyt/pk1_39.gif


Nykypäivän kriisejä hallittaessa tällaisia päiväkäskyjä tulee julkaista nimensä mukaisesti päivittäin, mieluummin tunnettain. Samalla kanssakäymisen tulee tarkoitusperänsä ja mahdollisuuksien mukaan olla interaktiivista, jolloin otsikko ei ehkä enää voikaan olla päiväkäsky.


tiistai 13. joulukuuta 2011

SANAN VALTA TAI SITTEN EI?

Edellisessä blogissa pohdimme kulttuurillisten erojen haasteita tiedon jakamisessa. Nyt haluan sukeltaa hieman syvemmälle. Samalla, kun maailma tietotekniikan avulla yhdistyy, se myöskin eriytyy. Eri tieteenalat pyrkivät yhä syvempään tietämyksen tasoon omalla alueellaan globaalisti. Samassa yhteydessä vannotaan - ja mielestäni tulee vannoa - yhteisen tekemisen nimeen.

Mitä tästä seuraa? Kullekin toimialalle kehittyy oma, yhä spesifisempi kieli, joka väistämättä eriytyy muiden toimialojen kielestä. Tästä seuraa, että kun halutaan toimia yhdessä,  pitää jokaisen organisaation osata operoida kahdella toisistaan eroavalla "kielellä". Toinen on tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön ja toinen ulkoiseen, yhteiseen keskusteluun.

Äsken kerrottu pätee etenkin ICT- maailmaan. Vaikka en ole itse saanut toimia nykyisessä tehtävässäni vasta kuin vajaat puoli vuotta, olen jo saanut kokea sen. Briiffatessani äskettäin esimiehiäni eräässä tilaisuudessa, minut keskeytettiin kesken esitykseni kliimaksia: "Kuule Harri, nyt en tajua tästä yhtään mitään..." Syynä ei ollut esimiesteni ymmärryksen puute, vaan kielenkäyttöni. Sotilaallisesti kysymyksessä on osata erottaa teknologinen  ja operatiivinen kielenkäyttö toisistaan.

Vertauksena urheilumaailmasta käyköön vaikka juoksumaton toiminnallisuus. Teknologisesti orientoituneet puhuvat juoksumaton säädöistä, nopeuksista, juoksukulmista ja sähkönkulutuksesta. Operatiivisesti orientoituneet puhuvat siitä, miten ja missä aikayksikössä kuntosi kohoaa mattoa käytettäessä.

Tässä toinen esimerkki sanan vallasta



Mitä ajatuksia ja omia havaintoja sinulla on sanan vallasta? ;)

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

MITEN VOITTAA KULTTUURIEROT ORGANISAATIOSSASI?

Osallistuin hetki sitten kansainväliseen konferenssiin  http://www.wbresearch.com/fisr/home.aspx, jossa asevoimien, siviiliorganisaatioiden ja teollisuuden edustajat pohtivat yhdessä, miten parantaa tiedonvaihtoa eri toimijoiden välillä kriisinhallintaoperaatioissa.

Erään pyöreänpöydän keskustelun teemana oli miten voittaa eri organisaatioiden kulttuurierot  ja parantaa täten keskinäistä tiedonvaihtoa. Tähän keskusteluun osallistui sekä siviilejä että sotilaita itseni lisäksi  Yhdysvalloista, Britanniasta, Norjasta, Ruotsista ja Sloveniasta.

Käytimme työkaluna perinteistä kehittämisohjelmiin liitettyä rakennetta DOTMLPFI (Doctrine, Organization, Training, Materiel, Leadership Personel, Facilities, Interoperability) tarkastellessamme asettua haastetta. Mielestämme doktriini (Doctrine) muodostaa perustan yhteisen kielen ja käytettävien määritelmien ymmärtämiselle. Niiden avulla standardoidaan tekemistä ja järjestelmiä (Materiel) yhteensopivuuden (Interoperability) parantamiseksi. Tästä syystä doktriiniin laatimiseen, oli se sitten pelkkä toimintaohje tai laajempi käsikirja, pitää osallistua kaikki organisaatioon kuuluvat kulttuurit.

Siilojen madaltaminen onnistuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun johto (Leadership) on sitoutunut niiden madaltamiseen. Jos tämä näkyy kaikessa johdon toiminnassa, se tarttuu myös koko muuhun henkilöstöön (Personel), ja luottamus yhteiseen tekemiseen kasvaa Kun doktriini ja yhteensopivuus on varmistettu, ja kun johto sekä henkilöstö on sitoutunutta, tarvitaan vain jatkuvaa koulutusta periaatteella "train as you fight" (Training, Facilities).

Onko sinulla hyviä näkemyksiä siitä, miten organisaatioiden "savupiippuja" saadaan matalammaksi?

perjantai 9. joulukuuta 2011

HAISTA KYBER!


Otsikon mukainen toiminta on haastavaa, sillä kyberavaruus ei tuoksu. Se ei ole altis myöskään muille aisteille. Silti siitä on tullut kuluvan vuoden aikana turvallisuusviranomaisten keskuudessa eräs keskustelluimmista aihealueista.. Keskustelu on ollut pääsääntöisesti uhkalähtöistä. Miten elää maailmassa, jossa tietoverkkorikolliset, haktivistit ja valtiolliset toimijat vakoilevat, kiristävät ja kalastelevat koti-Suomemme ”kybervesissä”? Tätä silmällä pitäen muun muassa Ruotsi on säätänyt lain tiedustelutoiminnan sallimiseksi myös tietoverkoissa..

Aiemmin syksyllä Suomen Kuvalehti siteerasi puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Rätyä kirjoittaen, että suomalainen yhteiskunta ei ole kokonaisvaltaisesti valmistautunut kyberhyökkäyksiin. Rädyn mukaan Suomessa on havaittu tuhansia verkkohyökkäyksiä.

Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen korosti asiaa jo aiemmin viime syksynä puhuessaan maanpuolustuskurssin avajaisissa: ”Yhteiskuntamme on haavoittuva tietoverkkosodankäynnin vaikutuksille. Hyökkäysmahdollisuuksia on lähes rajaton määrä. Seurauksena voi olla yhteiskunnan lamaantuminen tai häiriintyminen, kansantalouden tuottavuuden heikkeneminen, kilpailukyvyn heikkeneminen, sekä kansalaisten hyvinvoinnin väheneminen. Tietoverkkosodankäyntiuhkaa voidaan käyttää poliittisen ja taloudellisen painostuksen välineenä ja vakavassa kriisissä yhtenä vaikuttamiskeinona muiden perinteisten sotilaallisten voimakeinojen ohella ja rinnalla.” 

Jos jatkan alussa esille tuomaani kybervesivertausta, niin tällä hetkellä valtionhallinnossa on tiedostettu, että veneessä on reikiä. Kesällä kyberstrategian laatimista varten on asetettu poikkihallinnollinen työryhmä, johon kuuluu paitsi viranomaisia niin myös elinkeinoelämän edustajia. Työryhmä pohtii keinoja veneen reikien tukkimiseksi. Kyberstrategiatyöryhmä saa työnsä valmiiksi ensi vuoden lopussa,

Puolustusvoimat ei suinkaan ole jäänyt tuleen makaamaan kyberpuolustuksenkaan osalta. Tällä alueella työtä on tehty jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt puolustusvoimat osallistuu aktiivisesti kansalliseen kyberstrategiatyön laatimiseen,. Sen yhteydessä tullaan määrittämään puolustusvoimien yhteiskunnallinen rooli ja toimivaltuudet kyberturvallisuuden osalta. Samalla puolustusvoimissa kirjoitetaan kyberkonseptia, jossa määritetään tietoverkkoihin liittyvät operatiiviset suorituskyvyt sekä tarkempi organisoituminen.

Eräs tärkeä foorumi kybertoiminnallisuuksien kehittämiseen on kansainvälinen yhteistyö ja harjoitukset. Tällä hetkellä tärkeimpänä mainittakoon ”Multinational Experiment 7, MNE 7”- harjoituskokonaisuus, jonka yhtenä painopisteenä on kyber. Kansainväliset harjoitukset tukevat sekä kansallista kyberstrategiatyötä että oman kyberkonseptin laatimista.

Lisäksi puolustusvoimissa on käynnissä tietoverkkosodankäynti-hanke, jolla rakennetaan kyberpuolustuksen suorituskykyä. Samalla tietoverkkopuolustuksen tilannekuvaa ja –tietoisuutta kehitetään, ja osallistutaan alan tutkimukseen ja opetukseen. Eurooppalaisessa puolustusvoimavertailussa Suomi ei ole viimeinen, muttei myöskään ensimmäisten joukossa.

Mitä tulisi tehdä, jotta pääsisimme hivuttautumaan kohti kärkeä?

Ensiksi kaikkien sotilasjohtajien tulee tiedostaa, että kyberpuolustus on muodostunut neljänneksi sodankäynnin ulottuvuudeksi maa-, meri- ja  ilmapuolustuksen ohella. Toiseksi, kuten myöskin kansliapäällikkö Räty totesi Suomen Kuvalehdelle antamassaan haastattelussa, kyberpuolustukseen ei voi valmistautua vahvistamatta myös omaa iskukykyä verkossa: ”Voidaan sanoa, että kyberpuolustusta ei voi olla, jos ei ole kyberhyökkäyskykyä”.

Samaa peräänkuuluttaa Ruotsissa sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, Håkan Juholt: ”On tehtävä poliittinen selvitys, joka tarkastaa omien hyökkäyksellisten kykyjen, tarpeet, säännöt, periaatteet ja vastuut.” Juholt haluaa poliittisen, hallitun, demokraattisen ja kattavan selvityksen siitä, miten Ruotsi voi puolustaa itseään kyberuhkaa vastaan hyökkäyksellisin keinoin.
                                                                              
Norja kehittää jo strategiansa mukaisesti myös kyberhyökkäyskykyä. Strategian mukaisesti Norjan on vahvistettava kansallista kykyä tiedustella, vastatiedustella ja vaikuttaa verkoissa. Tämä vahvistaa Norjan roolia myös kansainvälisessä yhteistyössä.

Tarkasteltaessa kyberpuolustusta Suomessa, on kokonaisvaltaisesti tarkasteltava voimassa olevaa lakipohjaa, prosesseja, teknologiaa ja siihen liittyviä työkaluja sekä osaamista. Kyberturvallisuus on yhteinen asiamme. Sen parantamisen keskiössä on aina ihminen. Parempi osaaminen tietoverkkokysymyksissä mahdollistaa paremman tilannetietoisuuden, ja uhkan realisoituessa nopeamman toipumisen. Osaamisen kehittämisen ohella keskeistä on verkostotoiminnan vahvistaminen niin viranomaisten kuin elinkeinoelämänkin kesken.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

LINNAN JUHLAT JA VERKOSTOITUMINEN

Tapahtuma kulki nimellä #LinnanJuhlat Twitter-keskusteluissa. Tuo niin sanottu tägi nousi jo eilen iltapâivällä Suomen seuratuimmaksi trendiksi, ja myöhemmin illalla se nousi jopa maailmalla pinnalla olevien trendien joukkoon. Viidenneksi valtiomahdiksi kutsuttu sosiaalinen media osoitti vahvuutensa kansalaisten ajatusten vaihtokanavana.

Neljäs valtiomahti eli joukkotiedotusvälineet tahdittivat #YLE:n kanavien johdolla tapahtumaa aina #etkot-tilaisuudesta varsinaisen juhlavastaanoton kautta Teatteri-ravintolan #jatkot-kuvauksiin. Samalla kertaa kansalaiset välittivät tuntemuksiaan ja antoivat kommenttejaan Facebook-, Google+ ja Youtube-palveluiden kautta niin ystävilleen, tutuilleen kuin koko maailmalle. Myös YLE:n teksti-TV:n Twitter-mikroblogijulkaisu oli käytössä. Toisaalta myös ulkomaiset Twitter-käyttäjät aina valtiomiehiä myöten käyttivät sosiaalista mediaa onnitellakseen Suomea ja suomalaisia. Linnan seinien ulkopuolella verkostoituminen oli paitsi kansallisesti niin myös kansainvälisesti mahdollista aiempaa nopeammin ja laajemmin.

Miltä verkostostoitumisen mahdollisuudet tuntuivat Linnan seinien sisäpuolella? Hyviltä. Oli helppoa ja luonnollista luoda kontakteja eri toimialoja ja intressiryhmiä edustavien henkilöiden kanssa. Jo kättelyä odotellessamme ajauduimme keskusteluun eturivin poliitikon kanssa Euroopan taloustilanteesta. Kättelyn jälkeen turistiin parin piispan kanssa maailmanmenosta. Ensimmäisten tanssien jälkeen kuulimme Suomen eturivin Venäjä-asiantuntijan arvioita viime sunnuntain duumavaaleista.

Oli myös virkistävää kuulla pitkän iltapuhteen Linnassa tehneiden kadettien ajatuksia puolustusvoimauudistuksesta. Loppuillasta törmäsimme yhteen parin rock-artistin kanssa - kiitimme heitä panoksestaan omalla sarallaan, jota seurasi yhteispotretti.

Suomessa ei juurikaan ole elitismiä. Presidentit ovat tavallisesti kutsuneet Linnan juhliin vuoden aikana tapaamiaan henkilöitä ja kutsuttujen kirjo on laaja. Tämä on arvokasta. Juuri tämä periaate yhdessä sosiaalisen median hyödyntämisen kanssa ohentaa Linnan seinät melkein läpinäkyviksi: Itsenäisyyden juhliminen verkottaa koko kansakunnan, se yhdistâä ja vahvistaa suomalaisten toimintaa myös kansainvälisillä areenoilla.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa turvallisuuden näkökannalta? Miten voimme parhaiten kehittää sosiaalisen median tekniikoita ja toiminnallisuuksia esimerkiksi maanpuolustusta kehitettäessä? Puolustusvoimat onkin jo ottanut muutamia palveluita käyttöön, mutta mahdollisuudet ovat mitä moninaisemmat.

P.S. Pyydän nöyrimmästi anteeksi rouvalta, jonka laahuksen pââlle astuin sisääntullessamme.

maanantai 5. joulukuuta 2011

MITÄ MIETTII KENRAALI SUOMEN ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ?

Aluksi haluan selventää, että kirjoitan blogiani ainoastaan omasta näkökulmastani, mutta havainnoiden kollegoitani laajemminkin. Pyydän anteeksi jo etukäteen. Oletin viikko sitten, että jouluaaton Hietaniemen sankarihaudan kunniavartiossa seisoisivat nuorimmat kenraalit. Siksi kysyinkin vaivihkaa, että milloin oma vuoroni olisi, vastaus oli kannustava: ”Kaikki paikat ovat jo menneet vanhemmille upseereille, mutta parempaa onnea seuraaville vuosille”. Suhteellisen sitoutunutta porukkaa.

Viime perjantaina esitin yhteisessä tilaisuudessamme kappaleen nimeltä ”Kuudes joulukuuta”. Kappaletta ei ole juurikaan soitettu julkisuudessa.. Sanat viittaavat suomalaisten sotilaiden sodan aikaisiin sankaritekoihin ilman uhoa ja provokaatiota, kuten ”… ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta, olis arkipäivä kuudes joulukuuta...”tai ”…nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän - se on sinivalkoinen….” Laulun esitettyäni useampi upseeriveli halusi lähetettävän nuotit myös heidän käyttöönsä.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati järjestetään tänään Tampereella. Paraatikatselmus pidetään Keskustorilla kello 12, ja ohimarssi Hämeenkadulla kello 13. Paraatin ottaa vastaan maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi seurassaan Tampereen kaupungin pormestari Timo P Nieminen sekä Sotainvalidien Veljesliiton Pirkanmaan osaston varapuheenjohtaja Pentti Kuukankorpi ja Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtaja Matti Viitanen. Paraatijoukkoja komentaa Länsi-Suomen Sotilasläänin komentaja kenraalimajuri Juhani Kääriäinen. Uskon, että tilaisuus on tärkeä etenkin Juhanille, koska hän jää reserviin runsaan parin kuukauden kuluttua. Hän oli yksi, joka pyysi edellä mainitsemani laulun sanat käyttöönsä.

Samaan aikaan Tampereen paraatikatselmuksen kanssa, minulla on tilaisuus osallistua Itsenäisyyspäivän ekumeeniseen juhlajumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkossa. Minusta on henkilökohtaisesti tärkeä tuntea tänä turbulenttina aikana miten itsenäisyys koetaan ekumeenisesti – kulttuuri- ja uskontomuureja murtaen.

Tämä tapahtumien samanaikaisuus – Tampereella ja Helsingissä – herättää kysymyksen sosiaalisen median mahdollisuuksista olla samaan aikaan yhdessä paikassa reaalisesti ja toisessa paikassa virtuaalisesti. Ja mitä tämä tarkoittaa sitoumuksen tasolla? Oma vastaukseni on: ole läsnä siellä missä olet! Pätenee myös muutaman vuosikymmenen päähän, aitoa läsnäoloa et voi tunnetasolla korvata virtuaalisesti, kuinka todelta se tuntuisikaan.

Viimeinen  Itsenäisyyspäivän tilaisuutemme vaimoni kanssa illemmalla on Tasavallan Presidentin vastaanotto, johon olemme saaneet tänä vuonna ensimmäistä kertaa kutsun. Linnan juhlien teema on erittäin sopiva myös puolustusvoimien verkostotoiminnan kehittämisen näkökulmasta: Tasa-arvo ja yhteistyö. Ymmärrämme tilaisuuden olevan meille edustustehtävä paitsi puolustusvoimien niin myös sotaveteraanien ja reservimme puolesta. ”…nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme, kiitos teidän – se on sinivalkoinen…”

lauantai 3. joulukuuta 2011

GENERALS, DEVELOPMENT OF INFORMATION TECHNOLOGY AND SOCIAL MEDIA

This week,  Finnish Generals had a joint event together with their spouses. Some of the topics were the development of information technology, social media and their opportunities to the national defense. Helsingin Sanomat newspaper wrote about the same topic on Saturday (3.12) by Anna-Stina Nykänen anna-stina.nykanen @ hs.fi. (in Finnish)

Nykänen calls for transparency in the Defence Forces network functions, both nationally and internationally. As she herself mentions, this has not been a secret even now, but for some reason the message has not reached all stakeholders. What shall we do with this challenge? For example, by this kind of blog entries. The possibilities are mutual.


The Defence Forces will monitor closely and constantly learn more about how information technology is developing beyond 2020. All of the inventions is not been yet even invented! According the Moore's Law new generation of information technology is created every eighteenth month. This is still true according to Gartner Research. The question is: when to jump to the hype cycle? Tax payers' money should not be throwed to all high-risk projects.


Because of the above-mentioned reasons, it is important for the Defence Forces to evaluate and explore new technologies, both nationally and internationally. One example of this is the cooperation with NATO C3 Agency in the field of future C2 systems http://www.nc3a.nato.int/news/Pages/111121-Finns.aspx. In this way we can better ensure e.g. the seurity and safety of Finnish soldiers participation in international crisis management operations. Another example is software designed radio and waveforms studies http://www.eda.europa.eu/Otheractivities/SDR/ESSOR. At the same time it is important  to have national co-operation with Finnish universities and with industry.


Social media, its technologies and practice patterns are of huge importance for the Defence Forces : how to improve the interaction with recruits prior to the military service and during the military service with their families,
and how to use mass collaboration with our reservists? Here, I think Metcalfe's Law creates a common ground -   http://tekniikkataloustulevaisuusblogi.wordpress.com/tag/metcalfen-laki (sorry, in Finnish)

Happy Independence Day to all the readers and congratulations for promotion and reward.

KENRAALIT, INFORMAATIOTEKNOLOGIAN KEHITYS JA SOSIAALINEN MEDIA

Kuluvalla viikolla Suomen kenraalikunta piti yhteisen tilaisuuden yhdessä aviopuolisoidensa kanssa. Eräitä puheenaiheita oli informaatioteknologian kehitys, sosiaalinen media sekä niiden suomat mahdollisuudet maanpuolustukselle. Sattumoisin Helsingin Sanomien lauantain (3.12.) lehdessä Anna-Stina Nykänen anna-stina.nykanen@hs.fi kolumnissaan pohtii samoja asioita. 

Nykänen peräänkuuluttaa avoimuutta puolustusvoimien verkostotoiminnasta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Kuten hän itsekin toteaa, salassa sitä ei ole edes pidetty, mutta jostain syystä kaikkia mielipidevaikuttajia asia ei tavoita. Miten tätä aukkoa voitaisiin paikata? Esimerkiksi tämänkaltaisilla blogi-kirjoituksilla. Mahdollisuudet ovat molemminpuolisia.

Puolustusvoimissa seurataan tarkoin ja opitaan jatkuvasti lisää siitä, miten informaatioteknologia kehittyy 2020-luvulle tultaessa. Kaikkia keksintöjähän ei ole vielä edes keksitty. Mooren lain mukaan uusi informaatioteknologiasukupolvi syntyy joka kahdeksastoista kuukausi. Tämä pitää vieläkin paikkansa, ainakin Gartner-tutkimuslaitoksen mukaan.  Kysymys kuuluukin: milloin hypätä mukaan sykliin? Veromaksajien rahoja ei tule heittää riskialttiisti kaikkiin hankkeisiin. 

Edellä mainitusta syystä johtuen muun muassa puolustusvoimien johtamisjärjestelmäalalla on tärkeää evaluoida ja tutkia uusia teknologioita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Esimerkkinä tästä voidaan mainita NATO C3-viraston kanssa tehtävä yhteistyö, jossa evaluoidaan Natossa tulevaisuudessa käyttöön otettavia johtamisjärjestelmiä http://www.nc3a.nato.int/news/Pages/111121-Finns.aspx. Tätä kautta voimme paremmin varmistaa muun muassa kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien sotilaiden turvallisuus. Toinen esimerkki on ohjelmistoradioihin ja niiden aaltomuotoihin liittyvä kansainvälinen yhteistyö http://www.eda.europa.eu/Otheractivities/SDR/ESSOR. Kummassakin esimerkissä tärkeätä on myös kansallinen yhteistoiminta yliopistojen ja teollisuuden kanssa.

Sosiaalisen mediaan, sen teknologioihin ja toimintatapamalleihin liittyy puolustusvoimien näkökulmasta huikea potentiaali: miten parantaa kutsuntoihin osallistuneiden alokkaiden yhteydenpitoa ennen varusmiespalvelusta miten parantaa varusmiesten ja kotijoukkojen välistä yhteydenpitoa ja miten joukkoälyllistää koko reservimme (crowdsourcing, mass collaboration)? Tässä uskon Metcalfen lakiin http://tekniikkataloustulevaisuusblogi.wordpress.com/tag/metcalfen-laki

Ennen kuin palaan Anna-Stina Nykäsen mainitsemaan kyberulottuvuuteen, pyydän kommenttejanne edellä olevaan. 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille ja onnittelut ylennettäville ja palkittaville.