Mitä tästä seuraa? Kullekin toimialalle kehittyy oma, yhä spesifisempi kieli, joka väistämättä eriytyy muiden toimialojen kielestä. Tästä seuraa, että kun halutaan toimia yhdessä, pitää jokaisen organisaation osata operoida kahdella toisistaan eroavalla "kielellä". Toinen on tarkoitettu organisaation sisäiseen käyttöön ja toinen ulkoiseen, yhteiseen keskusteluun.
Äsken kerrottu pätee etenkin ICT- maailmaan. Vaikka en ole itse saanut toimia nykyisessä tehtävässäni vasta kuin vajaat puoli vuotta, olen jo saanut kokea sen. Briiffatessani äskettäin esimiehiäni eräässä tilaisuudessa, minut keskeytettiin kesken esitykseni kliimaksia: "Kuule Harri, nyt en tajua tästä yhtään mitään..." Syynä ei ollut esimiesteni ymmärryksen puute, vaan kielenkäyttöni. Sotilaallisesti kysymyksessä on osata erottaa teknologinen ja operatiivinen kielenkäyttö toisistaan.
Vertauksena urheilumaailmasta käyköön vaikka juoksumaton toiminnallisuus. Teknologisesti orientoituneet puhuvat juoksumaton säädöistä, nopeuksista, juoksukulmista ja sähkönkulutuksesta. Operatiivisesti orientoituneet puhuvat siitä, miten ja missä aikayksikössä kuntosi kohoaa mattoa käytettäessä.
Mitä ajatuksia ja omia havaintoja sinulla on sanan vallasta? ;)
Vaikken halua hirttäytyä terminologiaan, niin yhteinen kieli on kuitenkin tärkeä sen takia, että ymmärretään mistä puhutaan. Tämä tulee varsin selkeästi esille kyberasioissa, joissa mistään terminologiasta ei olla samaa mieltä, mutta kaikki "mukamas ymmärtää, mitä tarkoitamme". Tämä on johtanut siihen, että suurin osa ei oikeasti ymmärrä lainkaan, mistä on kyse.
VastaaPoistaKerron hauskan esimerkin toisesta näkökulmasta, josta melkein saisi väännettyä Fingerpori-huumoria. Aikoinaan kun minut palkattiin puolustusvoimiin töihin, niin minut kutsuttiin yhteen sisäiseen seminaariin puhujaksi. Puhelimessa juteltiin esitykseeni liittyvistä tarpeistani, ja ilmoitin, etten oikeasti tarvitse mitään sen kummallisempaa; mulla on läppäri omasta takaa jne. En tarvitse kuin tykkiä. Asia selvä. Seuraavana päivänä minulle soitetaan takaisin ja kysellään, että tuota, mihin mä siis oikeasti tarvitsen sitä *tykkiä*. Vähän meni tykit ja videotykit sekaisin, mutta tykki mikä tykki :-) Terminologiakysymys tämäkin...
Eivätkä lyhenteet helpota tilannetta yhtään.
Lopputulemana pidän, että "selitä asiat, kuten selittäisit viisivuotiaalle". Piirrä. Selitä ja piirrä. Pistä itsesi likoon, esitä tyhmiä kysymyksiä, jatka piirtämistä, ja koosta pienistä yksityiskohdista selkeästi ymmärrettävän kokonaisuuden, jonka kaikki ymmärtää, kun ovat olleet mukana piirtämässä...
Lauantaiaamuna, herättyäni nelikuisen poikani kanssa, on hetki aikaa kirjoittaa muutama ajatus kielestä ja kulttuurista.
VastaaPoistaEdellinen johdanto heräämisestäni on myös se näkökulma jonka kautta aihetta ajattelin lähestyä (kirjasin ajatukseni oheen väitteinä, jonka pohjalta voi jatkaa keskustelua). Esimerkkitapauksessa on kyse yksilöstä kielen ja kulttuurin osalta vielä lähes "tyhjästä taulusta",ikää kun on kertynyt strategian toimeenpanon käynnistämiseen tarvittavan noin sadan päivän verran. Kuka, mikä ja kenen ehdoilla täyttää "poikani" taulun?
1.väite: kulttuurin ja kielen muodostavat yksilö(t) itse, eivät organisaatiot tai yhteisöt johon kuulutaan. Toisin sanoen "yhteisön"(organisaatio, toimiala, seura, perhe jne) kulttuuri on sen jäsenten arvojen ja asenteiden ilmentymä. Yksilö "eroaa" yhteisöstä jossa ei voi elää arvojaan todeksi tai "syrjäytyy"eli muodostaa sen sisälle uuden alakulttuurin. Organisaatioiden todellinen muutostarve lähtee siis näiden alakulttuurien välisistä eroista tai jopa ristiriidoista (huom! todelliset arvot ilmentyvät vasta kriisitilanteessa) ei tuottavuuden tai taloudellisuuden parantamisesta.
Väite2: Väitteen yksi johtopäätöksenä muutos kohdistuu "yksilöiden elämän tauluun"; arvoihin ja asenteisiin. Yksilöt eivät vastusta muutosta vaan tapaa jolla se tehdään.
Väite3: Kieli on todellisuuden peili. Kielen (kehon kieli jne) avulla yksilö kuvaa mielensä, mielentilansa. Nelikuisena niitä on varmasti muutamia, isänä tunnistan kaksi pääaluetta: iloinen = hymy ja surullinen =itku, yhteinen kielemme onkin vasta kehittymässä. Keskeisin organisaation tai yhteisön (="kulttuurin")mittari onkin siis kieli. Yhteinen kieli (tulkinta asioiden todellista tilasta) kertoo muutostarpeen, eivät kirjatut talousluvut tai tavoitteet.
Väite4: Johtopäätöksenä edellisistä väittämistä voin todeta että "tietojohtamisen teorioissa" tunnistetuissa kahdesta painotuksesta ihmislähtöinen (personointi, people-centric) näkökulma on "oikea valinta" toimialamme ohjenuoraksi. Kodifiointi, joka painottaa teknologian hyödyntämistä tietojohtamisessa,on oltava näkökulmana mukana, mahdollistajana.
Johtajuuden (ei johtajien, eikä kotona isän ja äidin) tehtävänä on ohjata kohde- ja toimintaympäristötietoisesti (contex-aware) laivaa purjehtimaan turvallisesti määränpäästä toiseen.
Johtajuutta etsimässä
Timo
(evl Timo Salonen, työskentelee PE:ssa vastuullaan johtamisjärjestelmäpalvelujen kehittäminen ja palvelutuotanto)