Synnyin kylmän sodan aamuun
Pohjanmaahan punaiseen,
sitten äiti laittoi kouluun
Hämeen syksyyn kuraiseen.
Kesät kuljin ahon laitaa,
ilman kaatamatta aitaa
perille en aina päässyt
itsestäin.
mukaan matkaa ohjaamaan,
opin kielen ehkä toisen
sekä mielen muuttamaan.
Jälkeen suurten sateiden
satoi lunta
nukuin talviunta
kainalossas’ uuteen
kevääseen.
Mistä tulen sinne menen,
kuiskaten karjahtelen.
Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,
taas toisinaan –
rakastan vaan.
Väsyn ehkä kesken yötä
mutt’ en koskaan aiemmin,
kun mua rakkaudellas’ syötät
jaksan paljon kauemmin.
Joskus tuttuun uneen herään,
silloin rohkeuteni kerään
ja puran kaikki
mitä pidän sisälläin.
mitä pidän sisälläin.
Mistä tulen sinne menen,
kuiskaten karjahtelen.
Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,
taas toisinaan –
rakastan vaan.
Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille.
