Eräässä kappaleessaan Juice Leskinen toteaa, että "olen elämäni aikana nauttinut niin paljon sallittuja lisäaineita, että olen itsekin enää sallittu lisäaine". Analogisesti: olen kolunnut niin paljon erilaisia kouluja ja kursseja, että luulisi sitä jo puheen irtoavan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.
En tiedä tarkalleen, mikä on tilanne tällä hetkellä, mutta ainakaan minun aikanani missään opinahjossa ei opetettu retoriikkaa eli puhetaitoa. Retoriikka kehitettiin alun perin antiikin Kreikassa ja myöhemmin antiikin Roomassa. Puhetaito ei ole pelkkää kaunopuheisuutta, vaan sisältää myös yleisemmin kyvyn ilmaista itsensä ja viestiä toisille tarkoituksensa. Alun perin sillä tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta.
Valitettavasti huonoimman puheen olen kuullut juuri valtakunnan poliitikon suusta. Kyseessä oli erään kaupungin 50-vuotisjuhla muutama vuosi sitten. Mainittu poliitikko oli kutsuttu tilaisuuteen juhlapuhujaksi. Puheen pituus oli runsas 30 minuuttia (ei ollut ilmeisesti aikaa tehdä lyhyempää - Goethe) Kohderyhmää puhe kosketteli ainoastaan viimeisen lauseen verran: "Sydämelliset onnittelut viidettäkymmenettä vuottaan juhlivalle kaupungille!" Muu osa puheesta oli suunnattu muutamalle median edustajalle. Siinä kerrattiin ajankohtaisia poliittisia teemoja.
Jos retoriikkaa ei opeteta, sitä ei myöskään osata käyttää vaikuttamisen ja kuulijoiden vaikuttumisen välineenä. Aristoteles erotti kolme syytä, jotka saavat aikaan puheen vakuuttavuuden: itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos). Logos sisältää kielenkäytön ja sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. Ethos keskittyy siihen, missä määrin puhujan henkilö kykenee saamaan yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. Pathos sisältää sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin saadakseen heidät puolelleen. Hyvin usein, kuten mainitsemassani esimerkissä, puheet on rakennettu pelkästään logoksen varaan. Ei toimi.
En halua tässä yhteydessä ruveta"besserwisseriksi" puheen pitämisen osalta, mutta tuon huoleni esille siitä, että jos muillakin on sama havainto puhetaidon opettamattomuuden suhteen, saatamme olla pulassa, ja ainakin alakynnessä. Jos retoriikkaa ei osata käyttää, suomalaisilla jää yksi keskeinen verkottumisen ja vaikuttamisen väline käyttämättä niin oman porukan kiinteyttämisessä kuin kansainvälisessä vaikuttamisessa.
Tottakai, ammutuissa sanoissa pitää olla myös asiaa eikä pelkkää ethosta ja pathosta, mutta ilman niitä sanoma ei vain mene perille. Näyttäkäämme siis, että haluamme olla pitämässä puhetta, ja näyttäkäämme puhetta pitäessämme mitä tunnemme. Miettikäämme mitä sanomme ja etenkin kenelle sanomme..
Tilannetajuakin pitää olla mukana, kuten Adolf Ehnroothilla oli, kun hän piti puhetta kaatosateessa pataljoonalleen. Se sisälsi kaksi lausetta: "Parempi kuivat vaatteet kuin kuiva puhe. Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto Isänmaalle!".
Älkäämme siis olko sallittuja logoilijoita vaan nykyajan Adolf Ehrnrootheja pitempienkin puheiden suhteen!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti