lauantai 14. tammikuuta 2012

"MENNÄÄNPÄS MOKOMAN SUON YLI, ETTÄ HEILAHTAA. SIELLÄ JO TOISET OVAT NAAPURIN ASEMISSA"

Otsikon sitaatti on kapteeni Kaarnan, kirjasta  Väinö Linnan, joka kertoi tarinan Tuntemattoman sotilaan. Josta tuli mieleen, että organisaatiot voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan suhtautumisessaan sosiaaliseen mediaan (some) ;) Eri kategoriat saattavat usein myös linkittyä toisiinsa.

1. Viihteellisyys

Tähän kategoriaan kuuluvat ihmiset katsovat somen toimivan ainoastaan viihdevälineenä, ja jolla on merkityksetön rooli orgaisaation tuloksen suhteen. Tällaisen organisaation lisäarvo tulee ruohonjuuritason osallistujien kautta. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että johto ei anna ohjausta somen käyttöön liittyen.

2. Uhkalähtöisyys

Tällaisen näkökulman omaavat ihmiset näkevät somen olevan uhka organisaation tuottavuudelle, intellektuaalisella pääomalle, yksityisyydelle ja/tai johdon auktoriteetille. Sen voidaan nähdä antavan myös mahdollisuuden ohjeiden vastaiselle toiminnalle. Tällaiset organisaatiot eivät kannusta tai jopa kieltävät somen käytön.

3. Yliolkaisuus

Tämän näkemyksen omaavat henkilöt eivät enää pelkää somea, mutta he eivät ota sitä myöskään vakavasti. Organisaatio antaa some-teknologiat käyttöön perusohjeistuksella toivoen, että lisäarvo syntyy spontaanisti. Tällainen sotilaallisin termein kuvattu taktinen lähestymistapa onnistuu harvoin, koska strateginen näkemys puuttuu. Vaikka voitettaisiin kuinka monta taistelua - sota saatetaan hävitä.

4. Muotoileva

Tällä asenteella organisaation johto tiedostaa sekä yhteisöllisen toiminnan lisäarvon että strategisen lähestymistavan somen käytössä. Tähän vaiheeseen päästään valitettavasti vasta kolmen edellisen asenteen kautta. Nyt viimeistään tulisi aloittaa organisaation systemaattinen osaamisen kehittäminen.

5. Yhteensovittava

Yhteensovittavalla asenteella olevat ihmiset alkavat integroida lisäarvoa tuottavaa some-yhteisöä päivittäiseen työhönsä. Eivätkä pelkästään yksilöt vaan koko organisaatio kehittää ja tukee toimintaa. Samalla saavutetaan päivittäin onnistumisen elämyksiä yhdessä some-yhteisön kanssa.

6. Yhteensulautuva

Tämä vaihe on kehittynein ja toistaiseksi sangen harvinainen. Tällöin koko osallistuva some-yhteisö ymmärtää organisaation vision, mission, strategian ja arvot samalla tavalla. Kaikki sellainen toiminta, joka katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, annetaan some-yhteisön arvioitavaksi ja työstettäväksi.

Valtion ja mikseipä myös yksityisen yritysmaailmankin puolella käydään paljon keskustelua siitä, mikä on yksisyisminän ja työssäolominän välinen suhde somessa. Minun kokemukseni on, että näitä ei voida erottaa, vaikka haluttaisiinkin.

Miksi? Koska tällöin sanoman uskottavuus ja luottamus yhdessä tekemiseen vähenee. Ei Kaarnakaan johtanut joukkojaan suon yli kapteenina vaan sinä persoonana, jona alaiset olivat oppineet hänet tuntemaan päivittäisessä koulutuksessa. Kaarnan kaaduttua Kariluoto ei olisi peloltaan lähtenyt johtamaan hyökkäystä, jos hän ei olisi oppinut luottamaan Kaarnan tilanteenarviontiin ja johtamiskykyyn henkilönä, ei kapteenina.

"Sanokaa mitä sanotte...tankki se on...".

10 kommenttia:

  1. Olin viime viikolla perustamassa uutta aatteellista yhdistystä. Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka porukka oli pääosin suhteellisen nuorta, 1980-luvulla syntyneitä, niin silti he elivät vielä vahvasti 2000-luvun alun nettimaailmassa. Kaikki pitivät tärkeänä, että yhdistykselle varataan www-domain ja perustetaan sähköpostiosoite. SOME-tilien avaaminen (varaaminen) esim. Twitteriin ja Facebookkiin ei tuntunut ketään kiinnostavan.

    Eli nettidomain varataan, vaikka sille ei ole vielä heti alkuun tarkoitustakaan luoda sisältöä, mutta samanlaisten varausten tekoa SOMEn puolelle ei edes tiedostettu. Mihin kategoriaan tällaisen porukan luokittelisi? Yliolkaisuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskeisintä on ehkä tottua käyttämään sosiaalisen median tekniikoita. Sähköpostin merkitys point-to-point-teknologiana tulee väistämättä vähenemään ja yhteiskäyttöteknologiat lisääntymään. Kysymyksessä on kuitenkin enemmän kulttuurillinen kuin teknologinen asia.

      Poista
  2. Asiasta sivuun... Tuntematon Sotilas lienee yksi lainatuimpia teoksia etenkin ns. tavallisen kansan (erona akateemikkoihin, jotka lainaavat työkseen) parissa. Ylipäänsä suomalaisessa kulttuurissa ja koulumaailmassa ei juurikaan opetella siteeraamaan suuria klassikkoja, mitä vasten Linnan sotaromaanin erikoisasema vielä korostuu.

    VastaaPoista
  3. Hyvä jaottelu. Viimeisestä kohdasta olen samaa mieltä. Ihmiskunta on (pääasiassa) oppinut viimeisten vuosisatojen kuluessa, että paperille painetussa julkilausumassa ihminen edustaa sitä mitä on kokonaisuudessaan. Sosiaalisen median "viihdekäyttö" ehkä sekoittaa sen yhteensovittavaa potentiaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen lauseesi pitää sisällään juuri sen, miksi useat haluavat jäädä kategoriaan yksi.

      Poista
  4. Sosiaalinen media on erinomainen työkalu verkkotyöskentelyssä erilaisissa avoimissa ja suljetuissa ryhmissä. Käytännössä kyse on enterinkäyttäjän kyvystä hahmottaa mitä, kenelle ja missä viestii.

    VastaaPoista
  5. Puolustusvoimien jalkautuminen sosiaaliseen mediaan jopa näin avoimesti on tullut allekirjoittaneelle suurena yllätyksenä. Vielä jokin aika sitten facebookin, myspacen... käyttäminen duunariportaalta käytännössä kiellettiin: "Emme voi kieltää teitä käyttämästä, mutta...". Näiden sinuakin vaanii vakooja -puheiden jälkeen suhtaudun hieman ristiriitaisin tuntein tähän ainakin itselleni uuteen avoimuuden ilmapiiriin, mutta onhan tämä viihdyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolustusvoimat pyrkii olemaan mahdollisimman avoin kaikissa niissä asioissa, jotka eivät vaaranna operaatioturvallisuutta. Jos kyse on esimerkiksi ihmishenkien mahdollisista menetyksistä, asiat täytyy pitää luonnollisesti mahdollisimman pienen piirin tiedossa.

      Poista
  6. YLEn perjantaista vaalitenttiä seuratessa tuli tämä blogissa esitetty jaottelu. YLE organisaationa on selkeästi edennyt jo ainakin kategoriaan neljä (muotoileva); YLE uutisten Suoralinja lienee jo esimerkki viidennestä, yhteensovittavasta, tasosta. Tästä huolimatta tuntuu, että osa toimittajista on vielä lähinnä ensimmäisellä tasolla. YLEn vaalitenttien Twitteriä seuraava taustatoimittaja on yksi näistä. Sekä viime perjantaisissa että aikaisemmissa tenteissä Twitteristä nostettiin tv-lähetykseen juontajille lähinnä viihteellisiä, humoristisia heittoja, vaikka Twitterin #vaalit2012 -hashtagista olisi voinut poimia syvellisempiäkin kysymyksiä tai kommentteja. Tämä on erityisen harmillista siksi, että vaaliohjelmat ovat keränneet miljoonayleisön ja Twitter-poiminnot varmasti luovat mielikuvaa suuren yleisön keskuuteen.


    Summa summarum, organisaation sosiaalisen mediat strategia on siinä mielessä samanlainen kuin mikä muu strategia tahansa. Jos sitä ei sisäistetty ja toteuteta koko organisaatiossa ja kaikilla tasoilla, niin silloin käy kuin YLEllä, että toinen osa organisaatiota syö pohjaa pois organisaation toiselta osalta.

    VastaaPoista