erkki.kymalainen@hs.fi totesi tänään Helsingin Sanomissa että, "ei ole ollenkaan pösilömpää, jos lukijalle tulee otsikosta lähtien hyvä mieli". En ole varma tuleeko blogini otsikosta kaikille hyvä mieli, mutta tunteita se ainakin herättänee. Viime keskiviikkona 09.36 koko puolustusvoimien henkilöstölle julkistettiin suuntaviivat puolustusvoimien rauhan ajan ratkaisumallille http://www.puolustusvoimat.fi/staattinen/pvuudistus/Puolustusvoimien_ratkaisumalli_8212.pdf .
Itselleni henkilökohtaisinta ratkaisumallissa oli Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen, sainhan toimia tuon joukon komentajana vuosina 2004-2006. Tällöin opin tuntemaan miten vahva maanpuolustustahto ja halu puolustaa tätä maata maakunnassa on. Se ilmentyi muun muassa Karjalan Poikien Killan toiminnassa. Kilta kokoaa siipiensa suojaan kolmisenkymmentä eri maanpuolustusjärjestöä. Ainutlaatuinen järjestelmä koko maassa, josta on opiksi muuallekin: http://www.kpkry.fi/jasenjarjestot.htm.
On kuitenkin valitettavaa, että ratkaisumallin julkistamisen jälkeen on haluttu synnyttää vastakkainasettelua Pohjois-Karjalan prikaatin ja Dragsvikissa sijaitsevan Uudenmaan prikaatin välille. Tunnen hyvin myös jälkimmäisen joukon. Aloitinhan siellä upseerin urani 1982-86. Voihan olla, että se on maailman paras ruotsinkielinen joukko-osasto ;)
Merkitsevää on, miten tästä eteenpäin. Jos tarkastelette ensimmäisenä jakamani linkin sitä kuvaa missä kerrotaan puolustusvoimauudistuksen perusteista havaitsette, että yksi strategisista tavoitteista on kehittyvä verkottuminen. Se tarkoittaa etenkin muun yhteiskunnan osaamisen hyödyntämistä huomattavasti entistä laajemmin ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista. Tässä blogissa olemme sitä yhdessä tekemässä. Puolustusvoimat on samalla avoin kaikille rakentaville esityksille, joissa kaikki verkostotoimintaan osallistuvat hyötyvät. Odottelen vastauksia etenkin kysymyksiin mitä ja miten.
Kaisa Mäkäräinen tuli muuten toiseksi juuri äsken päättyneessä naisten ampumahiihdon maailman cupissa Kontiolahdella. Olkaamme yhdessä ensimmäisiä vuonna 2015.
Käy myös suoraviestinä harriohraaho@gmail.com
VastaaPoistaHyvä, että uudistuksessa (pitäisikö sanoa cost cutting?) on lähdetty miettimään toiminnan perusteita ja toimintatapoja eikä vain tyydytty niin kuin useasti leikkaamaan juustohöylällä kaikesta vähän, mutta niin että lopulta mikään ei toimi kunnolla.
VastaaPoistaOlisiko PV:n toimintaa pitänyt uudistaa vielä tätäkin juuriin menevämmin, jotta pystyttäisiin nykyisiä uhkakuvia? Entäpä, jos Puolustusvoimat muutettaisiin "kriisinhallintavoimiksi"? Päätehtävänä olisi edelleenkin sotilaallisten kriisien ehkäisy, torjunta ja hallinta, mutta lisäksi tehtäviin kuuluisi merkittäviin rauhan ajan kriiseihin varautuminen. Toki pelastuslaitos ja poliisi kantaisivat viimeksi mainituista päävastuun, mutta PV/KHV voisi toimia lisäresurssina pitkäkestoisissa tai poikkeuksellisen laajoissa siviilikriiseissä. Samaan tapaan kuin nykyään PV:n antaessa virka-apua muille viranomaisille, mutta pääerona se, että kriisinhallintaa varten olisi valmiita koulutettuja, varustettuja ja sijoitettuja joukkoja.
Ensinnäkin siviilikriisin toteutuminen lienee todennäköisempää kuin sotilaallinen kriisi, niinpä kriisinhallintavoimilla olisi oikeasti työtä, jolla olisi tarkoitus. Lainkaan väheksymättä sotilaallisen varautumisen merkitystä.
Toiseksi siviilikriisinhallinnan varjolla voisi nopeasti ja joustavasti kohottaa myös sotilaallista valmiutta. Sopivasti järjestetty siviilikriisi voisi toimia 2000-luvun versiona Ylimääräisestä Harjoituksesta ilman, että raskaampaa LKP-prosessia tarvitsisi vielä siinä vaiheessa käynnistää. Nämä nopean valmiuden kriisinhallintajoukot pitäisi vain olla koulutettu niin, että niillä kyetään tarvittaessa vastaamaan sekä siviili- että sotilaallisiin kriiseihin.
Kolmanneksi tällainen laajempi toimenkuva mahdollistaisi myös luontevan tavan ottaa siviilipalvelus kiinteäksi osaksi PV:n toimintaa sekä tarjoaisi nykyiselle sijoittamattomalle reserville mahdollisuuksia toimia etenkin rauhan ajan kriiseihin liittyvissä tehtävissä. Kun laajempi joukko kansalaisia pystyisi olemaan mukana aktiivisessa toiminnassa, niin kenties se myös edistäisi yleistä maanpuolustustahtoa?
Ville: juuri tällaista eteenpäin työntävää pohdintaa mahdollisimman monesta näkökulmasta tarvitaan ottaen huomioon, ettei päätehtävän toteuttaminen vaarannu. Fokus on oltava koko yhteiskunnan voimavarojen ketterässä ja adaptiivisessa käytössä, jonka valmiiksi luotu verkosto mahdollistaa.
PoistaVaikka laitoin suoraviestimahdollisuuden, ja olenkin saanut postia sitä kautta - kiitos niistä - paras tapa joukkoälyllistämiseen on mahdollisimman laaja yhteinen keskustelu.
P.S. Kaisa ehti ennen meitä: hân voitti ampumahiihdon maailman cupin tänään Kontiohahdella kovan paineen alla :-)
Terveiset täältä Alppien maasta; täällä on paikallisten "sotajoukkojen" toiminta juuri sen suuntaista, mitä Ville ssitti; osallistuvat nopeasti monenlaisten siviilikriisien / vast hoitoon. Luulen kuitenkin, että koulutusta siihen ei välttämättä hirveästi ole, eli enemmänkin on kyse miestyövoiman käytöstä. Ja välillä ei ole kyse olenkaan kriisesitä, vaan esim alppilajien MC:n osakilpailuisssa hyödynnetään palveluspäiviä suurella miesjoukolla.
VastaaPoistaMutta esim luonnonkatastrofit, joista Suomessakin saadaan koko ajan kokemuksia (osa varsin tuhoisiakin), voisivat olla sellaisia joissa miestyö (sotilaalliseen taia siviili-)palvelukseen liittyen sopisi hyvin kansalaisvelvollisuutta suorittaville; puhumattakaan reserviläisistä.
LÖisäski mikäli olen ollenkaan oikein ymmärtänuyt nykyistä kv kriisinhallinntaa suomalaisten osalta, on sielläkin isossa roolissa "siviili"työt; sillanrakennukset, raivaukset, yms.
Ja jos kerran varusmies osaa ajaa panssarivaunua, niin eiköhän siinä kulkisi traktorikin myrskytuhoalueella!
Olen seurannut keskustelua puolustusvoimauudistuksesta. Keskustelussa on samanlaisia haasteita kuin äskettäin presidenttiehdokkailla: liian innokkaat vastustajat. Menneisyydestä nostetaan esiin teemoja samanlaisissa asiayhteyksissä kuin höyryvetureilla on merkitystä tulevaisuuden liikennepolitiikassa. Historiallista jatkumoa on, mutta maailma on muuttunut.
VastaaPoistaVapaaehtoinen maanpuolustustyö on minulle tuttua. Juhlapuheissa sitä korostetaan, mutta puolustusvoimauudistus voisi antaa uutta voimaa verkostoitumisen vahvistamiseen. Monesti on tuntunut epäselvältä, minkälaisia todellisia suorituskykyodotuksia vapaaehtoistoiminnalle oikeasti on.
Ilmavoimat ja erityisesti Satakunnan lennosto on useiden vuosien ajan tilannut Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä viikonlopun mittaisia, usean sadan osallistujan VEH-harjoituksia. Kurssit on kohdennettu nimenomaisesti operatiiviselle reserville, jolle tarjotaan toimialakohtaista kertausta. Kansainvälisen evaluaation jälkeen tilaajalla on ollut kysyntää myös sotilaan perustaidoille.
Rohkenen väittää, että tuo on tällä hetkellä sitä terävintä kärkeä, mitä vapaaehtoispuoli pystyy tarjoamaan. Ainakin reserviläiset ovat saaneet Hornetit aseistettua ja käyttökuntoon – tukikohtatoimintoja unohtamatta. Tuollaisista lähtökohdista on hyvä jatkaa.
Olin eilen KAARTJR:n valatilaisuudessa. Illan hämärtyessä ja jätkänkynttilöiden antaessa valoa paraatikentälle 900 tulevaa kaartinjääkäriä vannoi valan isänmaalle, mikä liitti heidät osaksi aikaisempien sukupolvien ketjua. Voin suositella osallistumista kaikille reserviläisille, sillä se antaa aivan uuden näkökulman koko tilaisuuteen. Ainakaan itse en muista omasta valatilaisuudestani Paltamon helteiseltä urheilukentältä juuri mitään, mutta nyt kun tilaisuutta voi seurata sivusta, niin valan sanoma avautuu aivan erilailla.
VastaaPoistaSitten varsinaiseen asiaan. Edellä mainitussa valatilaisuudessa tapasin erään tuttavani pojan. Hänet oli vuodenvaihteessa siirretty reserviin ja hän toimi nyt sopimussotilaana ja vakaana aikomuksena oli pyrkiä MPKK:hon. Hienoa, että vielä löytyy kutsumusta sotilaan ammattiin, vaikka rationaalisesti ajatellen sotilasura ei ole erityisen houkutteleva.
Saa nähdä, millainen vaikutus puolustusvoimien "uudistuksella" on MPKK:n hakijamääriin. Ensi viikolla alkavat PV:n YT-neuvottelut, joiden tuloksena todennäköisesti irtisanotaan myös ammattisotilaita. Tätä vasten MPKK ei vaikuta erityisen houkuttelevalta. Siellä saadaan erikoiskoulutus, jonka soveltamismahdollisuudet sotilasuran ulkopuolella ovat varsin rajalliset. Enää ei ole varmuutta, että valmistumisen jälkeen saisi koulutustaan vastaavaa työtä - itse asiassa riskinä on, ettei koulutuksella saa työtä lainkaan.
Voitaisiinko MPKK:ssa alkaa kouluttaa supersotilaita, joilla olisi sotilaskoulutuksen lisäksi myös jonkinlainen siviilipuolen koulutus? Esimerkiksi itse opiskelin TKK:n tuotantotalouden osastolla, jossa kaikkien oli pakko opiskella kaupallisen pääaineen lisäksi tekninen sivuaine ja joukko teknisiä perusopintoja. Näin siksi, että tulevalla diplomi-insinöörillä olisi myös jonkinlaista teknistä osaamista eikä hän olisi pelkkä kauppatieteilijä. Monet myös tekivät kaksoistutkinnon DI + KTM.
MPKK:n houkuttelevuutta voisi nostaa, jos upseerikoulutukseenkin luotaisiin pakollinen siviiliosa - vähintään sivuaineen laajuisena joko AMK- tai yliopistotasoisena, ja kaikkein kunnianhimoisimmille mahdollisuus kaksoistutkinnon suorittamiseen. Paitsi että tämä tarjoaisi turvallisemman pohjan tuleville upseereille, niin myös loisi aivan uudenlaisen verkostoitumiskanavan ja rakentaisi siltaa eri tieteiden välille. Kenties tällaisen koulutuksen saaneilla supersotilailla olisi myös paremmat eväät toimia nykyaikaisissa harmaissa kriiseissä niin kotimaassa kuin maailmalla.