Juhannuksen runoblogi

Sieluun seilaa hieno biisi,

laineen loiske rennon easy.
Syke tahdistaa sydämen,
komppia lyö pöytään kämmen,
vaka vanha trokeeriimi
päähän käy kuin valkoviini.
Tällaista on kauneus.



Kesäkuu on nyt jo lämmin,
päivä polkee kiihkeämmin.
Taivas tahdin maahan tallaa,
pilvenveikko tanssi salsaa,
länsituuli lennellessään
maistuu, kielen vie mennessään.
Tällaista on kauneus.










Laulusi on kohta valmis,
minä myös ja päivä kaunis.
Rakas, peiton piiloon taas vaan:
vilja viedään siiloon haastaan.
Yhdeksäs on aalto tässä
juuri rantaan pyrkimässä.
Tällaista on  kauneus.

VERKOSTOPUOLUSTUS - QUO VADIS?

Quo Vadis, Domine? - Legendan mukaan keisari Neron vainoja paennut apostoli Pietari esitti tämän kysymyksen Jeesukselle kohdattuaan tämän Via Appian varrella. Jeesuksen vastattua menevänsä Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi, Pietari kääntyi, palasi Roomaan ja kärsi siellä marttyyrikuoleman.

Suhteellisen mahtipontinen alku blogissani johtunee kahdesta syystä. Ensinnäkin meillä oli tilaisuus vaimoni kanssa pääsiäislomalla vierailla Via Appialla. Toiseksi verkostopuolustuksesta ja sen eri nimivariaatioista on puhuttu jo parinkymmenen vuoden ajan, mutta vieläkin vallitsee epätietoisuus siitä mistä oikeastaan on kyse. Haluan seuraavassa valottaa hieman sitä, miten puolustusvoimissa verkostopuolustusta on kehitetty, ja mitä se johtamisjärjestelmäalalla tarkoittaa.

Puolustusvoimissa verkosto­avusteista toimintaa alettiin voimaperäisesti kehittää vajaa parikymmentä vuotta sitten yhdessä muiden viranomaisten kanssa. Liikkeelle lähdettiin taktisen tason yhteensopivuudesta. Vuonna 1995 hallitus teki päätöksen kaikkien turvallisuusviranomaisten kannettavien päätelaitteiden integroinnista. Päätöksen taustalla oli rahansäästö, mutta samalla se loi mahdollisuuden täysin erilaiseen yhteistoimintaan. Tänään meillä on maan kattava mobiili viranomaisverkko. Se ei tue ainoastaan viranomaisten toimintaa vaan myös energiahallintoa ja yksityisten yritysten rahansiirtoa. Suomi on käyttänyt järjestelmää myös kansainvälisissä operaatioissa Bosniassa ja Kosovossa. Tämä rohkaisi jatkamaan yhteistä tekemistä edelleen.

Muutama vuosi myöhemmin luotiin ensimmäinen operatiivisen tason yhteiskäyttöjärjestelmä. Kysymyksessä oli merellisen toimintaympäristön tilannetietoisuuden kehittäminen. Jälleen vaikuttimena oli rahansäästö. Hallitus ei sallinut sitä, että puolustusvoimat, rannikkovartiosto ja merenkulkuhallitus kehittäisivät omia tutkiaan, viestintäverkkojaan ja informaatiojärjestelmiään. Sen sijaan luotiin yhteinen reaaliaikainen tilannekuvajärjestelmä kaikille edellä mainituille viranomaisille.

Vastaavalla tavalla kuin mobiilista viranomaisverkosta, tästäkin suomalaisesta yhteistyömuodosta tehtiin vientituote. Nykyisin melkein kaikkien Itämeren valtioiden kesken jaetaan yhteistä meritilannekuvaa. Mallia testattiin myös yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, ja se otettiin erääksi osa-alueeksi Naton toimintojen kehittämisessä.

Ensimmäinen askel strategiselle tasolle otettiin noin kymmenen vuotta sitten. Syntyi ajatus kaikkien turvallisuusviranomaisten yhteisestä viestiverkosta. Ratkaisu perustui maanlaajuiseen fyysiseen infrastruktuuriin, jonka rungon muodostaisi puolustusvoimien viestintäverkko. Strategian mukaisesti puolustusvoimat operoisi fyysistä yhteyttä ja muut viranomaiset liittyisivät verkkoon loogisesti ja/tai käyttäisivät yhteisiä informaatioteknologisia palveluita. Salaiset ja varmennetut yhteydet toimisivat täysin erillään yleisestä internetistä, ja niitä operoitaisiin vastaavan viranomaisen toimesta.

Tätä kansallista strategiaa myötäillen puolustusvoimat aloitti omien verkkojensa rationalisoinnin. Luotiin kokonaisvaltainen ohjelma, jonka lopputuloksena hallinnollinen ja operatiivinen verkko erotettiin toisistaan. Näin luotiin perusta tuleville yhteisille ratkaisuille.

Seuraava suuri askel oli eheän arkkitehtuurin laatiminen ja kyky järjestelmien järjestelmän hallinnointiin. Arkkitehtuurityön onnistuminen oli oleellinen osa verkostoavusteisuuden kehittämisessä. Aikaisemmin puolustusvoimien viestintäverkot olivat olleet erillisiä hajanaisia kokonaisuuksia. Tänään meillä on hyvä kontrolli verkosta, ja sitä voidaan konfiguroida puolustusvoimien muuttuvien vaatimusten mukaisesti.

Kolmas strategisen tason päätös oli luoda operatiivinen yhteistoimintakyky, jonka avulla voidaan siirtyä viestiverkkojen yhdistämisestä yhteiseen tilannetietoisuuteen. Tämä tapahtui johtamisen kehittämisohjelman kautta.  Puolustusvoimissa oli keskeistä toteuttaa ensin operatiiviseen tason integrointi ennen siirtymistä taktiselle tasolle. Eli ylin sotilasjohto siirtyi aluksi käyttämään yhteisiä järjestelmiä.

Seuraavaksi integroitiin kaikki operatiiviset loogiset verkot. Tavoitteena oli yhtäältä rahansäästö toisaalta puolustushaarojen verkkoyhteyksien parantaminen. Tätä varten tuotettiin standardisoitu liityntälaite. Viidestä erillisestä loogisesta verkosta ja viisistä erillisistä liityntäpisteistä luotiin yhdistetty verkko. Maa-, meri- ja ilmavoimat sekä johtamis- ja tiedusteluala sai viisi kertaa enemmän liityntäpisteitä kuin niillä oli ollut aiemmin. Operatiivinen hyöty oli ilmeinen.

Verkkojen yhdistämisen jälkeen aloitettiin informaation yhteensopivuusohjelmat. Datan integrointi mahdollistaa organisaation joustavamman toiminnan ja helpottaa puolustusvoimia sen uudistusprosesseissa. Alussa budjetointiin ja materiaalihallintoon keskittyvästä toiminnanohjausjärjestelmästä ollaan siirtymässä kokonaisvaltaiseen puolustushaarat ja toimialat käsittävään operatiiviseen joukkojen generointiin.

Kolmisen vuotta sitten aika oli kypsä kaikkien turvallisuusviranomaisten kokonaisvaltaisen kansallisen turvallisuusverkon rakentamiseksi. Parhaillaan verkkoa rakennetaan vauhdilla, ja se valmistuu kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Informaatioteknologian nopea kaupallinen kehitys mahdollisti palvelukeskeisen arkkitehtuurin rakentamisen myös puolustusvoimille. Tämän hankkeen kautta olemme oppineet sofistikoidun tavan kehittää omaa informaatio- ja kommunikaatiotek­nologiaamme. Olemme kyenneet kehittämään operatiivisen johtamisen prosesseja aidon integroidun rinnakkaisen suunnittelun mukaisesti. Ensimmäistä kertaa puolustusvoimien historiassa kaikki puolustushaarat voivat suunnitella yhdessä, harjoitella yhdessä ja tarvittaessa taistella yhdessä saman operatiivisen johdon alla tietoteknisesti tuettuna.

Kun laskeuduimme operatiiviselta tasolta takaisin taktisten järjestelmien kehittämiseen, laadimme yhteensopivuustutkimuksen ymmärtääksemme mitä integrointi vaatii onnistuakseen. Tutkimus johti ohjelmiin, jotka ovat parhaillaan käynnissä. Niihin kuuluu muun muassa ilmavoimille ja merivoimille hankittavat datalinkit. Lisäksi kehitämme uutta yhteistä sanomanvälitysjärjestelmää kaikille puolustushaaroille ja aselajeille. Olemme myös osallistuneet kymmenen vuoden ajan kansainväliseen tutkimukseen ja kehitysohjelmaan, joka tähtää langattoman runkoverkon implementointiin. Se rakennetaan kotimaisten ohjelmistoradioiden perustalle. Jälleen kerran laaja-alainen yhteistyö on ollut avain tämän ohjelman menestykseen.

Viimeinen vaihe tähän mennessä verkostoavusteisen toiminnan kehittämisessä on ollut työkalujen ja toimintojen tuominen osaksi arkipäivän johtamis-, kokous- ja tiimityötä. Eräs vaatimus on niiden laajennettavuus kaikille johtamistasoille niin rauhan kuin sodan aikana. Ottamalla käyttöön kaikkein uusimpia välineitä ja käytänteitä pystymme saamaan aina käyttöömme parhaan tietämyksen, sijaitsi se sitten missä osassa puolustusvoimia tahansa. Virtuaalisuus ja verkostotyöskentely tuovat johtajat ja asiantuntijat lähemmäksi toisiaan.

Mihin suuntaan olemme menossa verkostopuolustuksen kehittämisessä? Tähän mennessä olemme hyödyntäneet täysimääräisesti Mooren lakia, joka tarkoittaa tieto- ja informaatioteknologian sukupolven uudistumista kerran kahdeksassatoista kuukaudessa. Internet taasen mahdollistaa ja todistaa Metcalfen lain toimivuuden. Sen mukaan verkostotyöskentelystä saatava hyöty on verkoston solmujen lukumäärä potenssiin. Voisi jopa sanoa, ainakin potenssiin. Se luo perustan jatkointegroinnille ja yhteistoiminnalle.

Verkostoavusteisen puolustuksen tulevaisuus heijastuu joukkoistamisessa, tai kuten itse mieluummin ilmaisisin, joukkoälyllistämisessä (crowdsourcing) sekä massojen verkostotyöskentelyssä (mass collaboration). Näissä tavoitteena on saada käyttöön kaikki olemassa oleva relevantti tieto, ei vain sotilaallisista rakenteista, vaan koko yhteiskunnasta. Tässä suhteessa sosiaalisen median tekniikat näyttävät meille tietä eteenpäin. Niiden avulla kognitiivisesta ulottuvuudesta tulee osa puolustusta, vastaavalla tavalla kuin informaatioulottuvuudesta tuli osa puolustusta parikymmentä vuotta sitten.

Taaksepäin katsottaessa kehittäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta kaikki organisaatiot vaativat oman aikansa uuden oppimiseen, ja suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee. Tämä pätee etenkin monimutkaiseen informaatioulottuvuuden digitaaliseen maailmaan. Kysymys ei ole pelkästään teknologisista haasteista vaan inhimillisistä asioista. Verkostopuolustus vaatii luottamusta, pelkojen voittamista ja osaamista. Mikäli näitä esteitä ei murreta, jatkamme työtämme siiloissa. Vertauksellisesti pelaajat voittavat otteluita, mutta joukkueet voittavat mestaruuksia.

Valitettavasti tästä blogista tuli näin pitkä, koska minulla ei ollut aikaa tehdä lyhyempää. Toisen version voitte lukea uusimmasta Viestimieslehdestä. Hyvää kesän odotusta kaikille!

PÄÄSIÄISEN RUNOBLOGI

Synnyin kylmän sodan aamuun  

Pohjanmaahan punaiseen,

sitten äiti laittoi kouluun 

Hämeen syksyyn kuraiseen.

Kesät kuljin ahon laitaa, 

ilman kaatamatta aitaa

perille en aina päässyt

itsestäin.

Otin Viidan takaa Juicen 

mukaan matkaa ohjaamaan,

opin kielen ehkä toisen 

sekä mielen muuttamaan.

Jälkeen suurten sateiden 

satoi lunta

nukuin talviunta

kainalossas’ uuteen

kevääseen.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan –

rakastan vaan.

Väsyn ehkä kesken yötä 

mutt’ en koskaan aiemmin,

kun mua rakkaudellas’ syötät 

jaksan paljon kauemmin.

Joskus tuttuun uneen herään,

silloin rohkeuteni kerään

ja puran kaikki
mitä pidän sisälläin.

Mistä tulen sinne menen,

kuiskaten karjahtelen.

Huuto hukkuu vastatuuleen kosteaan,

taas toisinaan – 

rakastan vaan.

Hyvää pääsiäistä kaikille blogini lukijoille.

JOS IHMINEN JA TEKNOLOGIA TAISTELEE, NIIN KUMPI VOITTAA?

Osallistuin kuluvalla viikolla kansainväliseen konferenssiin (Nato Network Enabled Capabilities Conference, NNEC) Wienissä. Se oli tarkoitettu Naton jäsen- ja kumppanimaiden edustajille. Viime vuonna tilaisuuden järjesti Suomi.

Naton teemoina suorituskykyjen kehittämisessä on ollut jo pari vuotta ’pooling, sharing and smart defence’ (lieneeköhän vastakohta ’dumb defence’;). Noilla kolmella sanalla pyritään ajatukset suuntaamaan siihen, miten yhä vähenevillä voimavaroilla kyettäisiin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuvien toimijoiden yhteistä suorituskykyä parantamaan.

Yksi keskeisimmistä teemoista tänä vuonna oli miten rakennamme paremman yhteisen tiedonsiirtokokonaisuuden mahdollisiin uusiin operaatioihin (Future Mission Network, FMN), ja etenkin se, miten hyödynnämme sitä. Pidin itsekin aiheesta alustuksen, jonka olimme osastolla yhdessä sorvanneet tukea saaden myös verkostotoiminnan tutkimuksen ammattilaiselta Esko Kilveltä. Näkökulmana oli tuoda esille verkostotoiminnan teoriaa ja hyviä käytäntöjä Suomesta, olemmehan kansallisesti rakentamassa FMN:n ”pikkuveljeä”, hallinnon turvallisuusverkkoa.

Vaikka konferenssiin osallistujat koostuivat lähinnä tietotekniikan asiantuntijoista, keskiöön melkein kaikissa alustuksissa nousi ihminen. On todennäköistä, että Mooren lain mukaan teknologia kehittyy huimaa vauhtia myös tulevaisuudessa, mutta pysyykö etenkin vanhempi sukupolvi - johon itsekin kuulun - mukana kelkassa? Osaammeko vaatia ja käyttää kaikkia niitä teknologian suomia uusia mahdollisuuksia, joita tulee tarjolle puolentoista vuoden välein. Tiedämmekö esimerkiksi tarpeeksi siitä, mitä nanosatelliitit  tuovat tullessaan - jo tällä vuosikymmenellä!

Vielä suurempi haaste on organisaatioiden kulttuurin muuttaminen. Vaikka strategia kehittämiseen olisi laadittu, silti rakenne - siis hyväksytty toimintatapa, prosessit, organisaatio - voittaa aina. Tällöin strategia jää vallitsevan käytännön jalkoihin. Informaatioteknologian nopea kehitys haastaa osaltaan pitkien strategioiden tarpeen. Toisaalta riittävän joustava toiminnallinen ja teknologinen arkkitehtuuri nousee arvoon arvaamattomaan.

Kaiken kuullun perusteella myös konferenssin puheenjohtaja esitti seuraavan vuoden teemaksi käyttäjänäkökulman. Häntä on helppo tukea. Tavoitteena on se, että kummatkin voittavat: sekä ihminen että teknologia. Share to win!

Konferenssissa luotiin katse myös siihen, miten Y-sukupolven ja Z-sukupolven  tietotyökalut muuttuvat ;)

OMIN LUVIN ONNEEN - MUTTA YHDESSÄ

Kiitän kaikkia blogini lukijoita ja kommentoijia. Kuten olette havainneet, pyrin osin provokatorisestikin tuomaan esille uusia mahdollisuuksia verkostotoiminnan kehittämiseen. Samalla olen pyrkinyt omassa toiminnassani hyödyntämään kaikkia niitä hyviä ideoita, joita olette kommentoinnissanne tuoneet esille.

Minulla oli eilen tilaisuus pitää alustus vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnassa aiheena puolustusvoimauudistuksen nykytila näkökulmana vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen. Puolustusvoimauudistuksen toteutusperiaatteen yhtenä strategialinjana on kehittyvä verkottuminen. Onnistuakseen se vaatii vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista ja koko yhteiskunnassa olevan osaamisen hyödyntämistä. Tuloksena toivomme saavutettavan toimintamallin, jossa kaikki verkostotoimintaan osallistuvat hyötyvät ja yhteys kansalaisiin vahvistuu.

Keskustelua alustukseni jälkeen herätti etenkin se, miten tähän tavoitteeseen yhdessä päästäisiin. Aktiivitoimijoiden ja järjestöjen sitouttaminen nähtiin tärkeänä. Tätä silmällä pitäen puolustusvoimat tuleekin järjestämään seminaarin kuluvana keväänä, jossa eri osapuolten ajatuksia tullaan kuulemaan ja ottamaan huomioon uudistusta eteenpäin vietäessä.

Viime viikolla julkaistiin sopivasti Sitran rahoittama raportti "Ominvoimin - mutta yhdessä". Se käsittelee hienosti sitä, millä tavalla voisimme yhdessä saada aikaan enemmän. Suomalaisilla on jo perinteisesti kyky talkootoimintaan. Ulkomaisessa uudiskielessä puhutaan termistä ’crowdsourcing’, Käsitteelle keksitään parhaillaan kuumeisesti suomenkielistä käännöstä – esitän siis yksinkertaisesti jalkaväkiupseerin logiikalla talkoita  Välineet muuttuvat, mutta kyse on laajasti ymmärrettynä samasta asiasta.

Tätä perään kuuluttaa myös raportin kirjoittajat.  Heidän eräs keskeisimmistä suosituksista ovat virkamiesten ja kansalaisten uuden liiton rakentaminen. He esittävät, että sekä talkootoimijat että virkamiehet pyrkivät kohtaamaan toisiaan entistä tarmokkaammin. Tästä kansalaisen ja hallinnon liitosta syntyy uusi yhteisen toiminnan kulttuuri ja alue. Siinä perinteisen palvelutuotannon ja päätöksenteon ohella hallinto voi toimia yhä enemmän alustana, joka ottaa ihmiset mukaan suunnittelemaan ja päättämään sekä mahdollistaa heidän yhteistoimintaansa. Mitä tämä tarkoittaisi teidän mielestänne puolustusvoimauudistusta rakennettaessa?

Mutta ennen mahdollista kommentointianne - ulkoilemaan upeaan kevätsäähän!

MIKSI...MIKSI...MIKSI?

Kyllä sosiaalista mediaa nyt hypetetään? Puolustusvoimiinkin tilattiin oikein huipputason analyytikko Anthony J. Bradley tutkimuslaitos Gartnerista julistamaan tätä ilosanomaa. Aluksi kuulimme, että sosiaalinen media ei ole wikipedia, youtube, myspace, twitter, linkedIn tai facebook. Mikä se sitten on? Niin, kertokaa te se minulle.

Tähän kehoitukseen kiteytyy koko sosiaalisen median idea. Esimerkiksi Facebookia ei luonut Mark Zuckerberg, vaikka hänestä upporikas nuorimies tulikin, vaan sen loi sovelluksen ympärille muodostetut yhteisöt. Meitä on siellä tänään noin 800 miljoonaa. Samalla kertaa käytössä olevia puhelimia (yhä useammin ns. älypuhelimia) tulee tänä vuonna olemaan enemmän kuin maailmassa on ihmisiä! Kaikki edellä mainitut sosiaalisen median sovellukset ja puhelimet (tai päätelaitteet kuten me ”ICT-ammattilaiset” sanomme) ovat vain mahdollisuuksia ’parempaan’ elämään, mutta vain, jos me niin haluamme.

Minä haluaisin poistaa suomen kielestä sanan ’kustannustehokkuus’. Tai jos sitä kustannussyistä on pakko käyttää, sen rinnalle tulisi yhtä vahvalla painotuksella tuoda ’inhimillinen tehokkuus’. Uuden informaatioteknologian käyttöönottoon sisältyy aina hurjia kustannustehokkuusvaateita, mutta niitä ei välttämättä tule, jos emme samalla paranna inhimillistä tehokkuuttamme. Miten väärin me teemmekään tietotyötä tässä ns. tietoyhteiskunnassa: kiire, kiire, kiire, palaveri, kokous, palaveri, vielä kaksi tuntia sähköpostien selailua, ja päivä on pulkassa ;) Yhtään en ehtinyt kyllä mitään ajatella, mutta näillä mennään. Lihaa luiden ympärille samasta aiheesta saatte tästä tällä viikolla julkistetusta ja liian vähälle huomiolle jääneestä Työväen teatteri-raportista.

Kysymys on siis tietotyön tekemisestä teknologian kehityksen suomilla uusilla välineillä eri tavalla kuin sitä tehtiin maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa. Jottei asiaa ymmärrettäisi väärin, meillä on edelleenkin ja toivottavasti myös jatkossa maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan töitä. Niiden töiden tekeminen on usein järkevää tehdä hyviksi koetuin keinoin uusilla teknologisilla innovaatiolla höystettyinä.

Kokouskäytäntöjen tulee muuttua. Puolustusvoimissa video- ja omalla työkoneella käytävät Sametime-neuvottelut ovat jo arkipäivää. Niiden käyttöönotto on jo sinällään tuonut asioiden käsittelyyn jäntevyyttä. Jatkossa kokoukset ja palaverit tulisi ymmärtää vieläkin paremmin jatkumona muuhun työhön.

Kokousten valmisteltujen alustusten tulisi olla nähtävissä/kuultavissa youtube/spotify-sovellusten mukaisesti organisaation tietovarannossa jo hyvissä ajoin ennen kokousta. Koko työyhteisö on saanut tutustua materiaaliin ´päätelaitteellaan´ joko töissä, kotona tai vaikkapa lenkillä. Niiden, jotka eivät ole näin menetelleet, on turha tulla kokoukseen tuhlaamaan muiden aikaa, koska siellä keskustellaan suoraan asiaa. Videon/audion tehnyt henkilö voi olla asiantuntijana mukana keskusteluissa.  Kokousten välillä kustakin käsitellystä aiheesta on avattu keskustelufoorumi, johon voidaan tuoda ajatuksia koko yhteisön toimesta. Tämä pitää yllä tilannetietoisuutta asian etenemisestä ja tuo lisää ideoita aiheeseen koko kentältä, ja ehkä myös palomuurien ulkopuolelta, jos asia ei ole sensitiivinen.

Myös sähköpostin käyttö tulee lähitulevaisuudessa radikaalisti vähenemään, ja se onnistuu parhaiten ottamalla yrityksessä käyttöön laajasti kaikki sosiaalisen median tekniikat. Alla oleva Youtube-video kertonee, että se on mahdollista aikaan ja paikkaan sitomatta.

Alussa mainitsemani Anthony J. Bradleyn ydinasiat alustuksissaan olivat 1) Sosiaalisen median käyttöön otossa keskeisintä on johtajuus 2) Sosiaalinen media on vain pieneltä osaltaan viestintää, pääasissa se on yhdessä tekemisen vahvistamista 3) Sosiaalista mediaa käyttöön otettaessa pitää aina miettiä, mikä on kulloinkin koko homman tarkoitus (purpose, purpose, purpose), joilla vastataan kysymyksiin MIKSI… MIKSI…MIKSI?

PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS

erkki.kymalainen@hs.fi totesi tänään Helsingin Sanomissa että, "ei ole ollenkaan pösilömpää, jos lukijalle tulee otsikosta lähtien hyvä mieli". En ole varma tuleeko blogini otsikosta kaikille hyvä mieli, mutta tunteita se ainakin herättänee. Viime keskiviikkona 09.36 koko puolustusvoimien henkilöstölle julkistettiin suuntaviivat puolustusvoimien rauhan ajan ratkaisumallille http://www.puolustusvoimat.fi/staattinen/pvuudistus/Puolustusvoimien_ratkaisumalli_8212.pdf .

Itselleni henkilökohtaisinta ratkaisumallissa oli Pohjois-Karjalan prikaatin lakkauttaminen, sainhan toimia tuon joukon komentajana vuosina 2004-2006. Tällöin opin tuntemaan miten vahva maanpuolustustahto ja halu puolustaa tätä maata maakunnassa on. Se ilmentyi muun muassa Karjalan Poikien Killan toiminnassa. Kilta kokoaa siipiensa suojaan kolmisenkymmentä eri maanpuolustusjärjestöä. Ainutlaatuinen järjestelmä koko maassa, josta on opiksi muuallekin:  http://www.kpkry.fi/jasenjarjestot.htm.

On kuitenkin valitettavaa, että ratkaisumallin julkistamisen jälkeen on haluttu synnyttää vastakkainasettelua Pohjois-Karjalan prikaatin ja Dragsvikissa sijaitsevan Uudenmaan prikaatin välille. Tunnen hyvin myös jälkimmäisen joukon. Aloitinhan siellä upseerin urani 1982-86. Voihan olla, että se on maailman paras ruotsinkielinen joukko-osasto ;)

Merkitsevää on, miten tästä eteenpäin. Jos tarkastelette ensimmäisenä jakamani linkin sitä kuvaa missä kerrotaan puolustusvoimauudistuksen perusteista havaitsette, että yksi strategisista tavoitteista on kehittyvä verkottuminen. Se tarkoittaa etenkin muun yhteiskunnan osaamisen hyödyntämistä huomattavasti entistä laajemmin ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen vahvistamista. Tässä blogissa olemme sitä yhdessä tekemässä. Puolustusvoimat on samalla avoin kaikille rakentaville esityksille, joissa kaikki verkostotoimintaan osallistuvat hyötyvät. Odottelen vastauksia etenkin kysymyksiin mitä ja miten.

Kaisa Mäkäräinen tuli muuten toiseksi juuri äsken päättyneessä naisten ampumahiihdon maailman cupissa Kontiolahdella. Olkaamme yhdessä ensimmäisiä vuonna 2015.

JAZZIN SYVIN OLEMUS ON TUNTEMATON

Kuuntelen Miles Davisin hienoa My Happy Valentine- konserttijulkaisua vuodelta 1964. Olen aina halunnut soittaa jazz-bändissä, mutta en ole opiskellut riittävästi improvisaation jaloa taitoa. Sen kuitenkin tiedän, että jos olisin sen tehnyt, tietäisin paljon enemmän verkostotoiminnan syvimmästä olemuksesta.

Milesilla on orkesterissaan itsensä lisäksi neljä muuta soittajaa: pianisti, basisti, rumpali ja saksofonisti.. Otetaanpa levyltä All Blues-kappale analysoitavaksi. Se alkaa bassoavauksella duu-du-duu-du-duu-du-duu-du, johon liittyy piano soinnutuksellaan ja saksofoni obligatollaan, rumpujen kehitellessä hi-hatilla omaa teemaansa. Lopulta Milesin trumpetti astuu mukaan kuvaan, ja jatkaa vielä hetken aikaa kappaleen ”sävellettyä” osuutta. Tässä vaiheessa kaikki muusikot tietävät 1) kenelle soitetaan 2) miksi soitetaan 3) mikä on soitettava kappale ja sen historia 4) mikä on kappaleen soinnutus ja 5) miten alkustemma soitetaan yhdessä.

Sitten se alkaa. Miles siirtyy aidan toiselle puolelle. Kukaan ei ole soittanut seuraavaa improvisaatiota samalla tavalla ennen eikä sen jälkeen, ei edes hän itse. Enkä tarkoita että se olisi hyvä tai huono. Se nyt vain on Carpe Diem. Tässä vaiheessa testataan muiden muusikoiden taito seurata maestroa. Kaikkien tulee kuunnella herkällä korvalla Milesin soittamista. Heidän tulee pyrkiä ennakoimaan mitä tulee seuraavaksi, jotta he pystyisivät tukemaan ja vahvistamaan improvisaatiota omalla improvisoinnillaan. Tässä hommassa pitää olla täydellisesti läsnä ja verkottua sekunnin sadasosissa muiden muusikoiden kanssa.

Peruskompin osalta avainasemassa on basistin ja rumpalin yhteistyö yhdistettynä kulloiseenkin improvisaatioon. Seuraavana onkin vuorossa pianistin osuus. Tässä vaiheessa kappaletta ei enää juurikaan tunnista alkustemman teokseksi. Soinnuistakin on jäljellä vain pieniä rippeitä (A13, DDim, C7-9 jne.). Jos jokin soittaja nyt tippuu kelkasta, vaikea on uskottavasti nousta enää takaisin.

Kun on intohimoa, ei tarvita motivaatiota. Tätä vapaaehtoisen verkottumisen intohimoa löytyy hyvissä jazz-bändeissä. Vaikka Kari Peitsamokaan ei löytänyt jazzin syvintä olemusta, se antaa kuitenkin meille esimerkin siitä, mitä verkostoituminen tarkoittaa. Onko teillä muita analogioita, jotka auttaisivat ymmärtämään ja kehittämään verkostoissa toimimista?  

PUHU NIIN, SINUA KUUNNELLAAN

Eräässä kappaleessaan Juice Leskinen toteaa, että "olen elämäni aikana nauttinut niin paljon sallittuja lisäaineita, että olen itsekin enää sallittu lisäaine". Analogisesti: olen kolunnut niin paljon erilaisia kouluja ja kursseja, että luulisi sitä jo puheen irtoavan tilaisuudessa kuin tilaisuudessa.

En tiedä tarkalleen, mikä on tilanne tällä hetkellä, mutta ainakaan minun aikanani missään opinahjossa ei opetettu retoriikkaa eli puhetaitoa. Retoriikka kehitettiin alun perin antiikin Kreikassa  ja myöhemmin antiikin Roomassa. Puhetaito ei ole pelkkää kaunopuheisuutta, vaan sisältää myös yleisemmin kyvyn ilmaista itsensä ja viestiä toisille tarkoituksensa. Alun perin sillä tarkoitettiin nimenomaan oppia menestyksekkäästä poliittisesta puhumisesta.

Valitettavasti huonoimman puheen olen kuullut juuri valtakunnan poliitikon suusta. Kyseessä oli erään kaupungin 50-vuotisjuhla muutama vuosi sitten. Mainittu poliitikko oli kutsuttu tilaisuuteen juhlapuhujaksi. Puheen pituus oli runsas 30 minuuttia (ei ollut ilmeisesti aikaa tehdä lyhyempää - Goethe) Kohderyhmää puhe kosketteli ainoastaan viimeisen lauseen verran: "Sydämelliset onnittelut viidettäkymmenettä vuottaan juhlivalle kaupungille!" Muu osa puheesta oli suunnattu muutamalle median edustajalle. Siinä kerrattiin ajankohtaisia poliittisia teemoja.

Jos retoriikkaa ei opeteta, sitä ei myöskään osata käyttää vaikuttamisen ja kuulijoiden vaikuttumisen välineenä. Aristoteles erotti kolme syytä, jotka saavat aikaan puheen vakuuttavuuden: itse puhe (logos), puhujan luonne (ethos), ja puhujan mielentila tai tunteiden ilmaisu (pathos). Logos sisältää kielenkäytön ja sananvalinnat argumenttia muodostettaessa. Ethos keskittyy siihen, missä määrin puhujan henkilö kykenee saamaan yleisön vakuuttuneeksi siitä, että hän on uskottava. Pathos sisältää sen, missä määrin puhuja laittaa omia tunteitaan peliin ja yrittää vedota kuulijoiden tunteisiin saadakseen heidät puolelleen. Hyvin usein, kuten mainitsemassani esimerkissä, puheet on rakennettu pelkästään logoksen varaan. Ei toimi.

En halua tässä yhteydessä ruveta"besserwisseriksi" puheen pitämisen osalta, mutta tuon huoleni esille siitä, että jos muillakin on sama havainto puhetaidon opettamattomuuden suhteen, saatamme olla pulassa, ja ainakin alakynnessä. Jos retoriikkaa ei osata käyttää, suomalaisilla jää yksi keskeinen verkottumisen ja vaikuttamisen väline käyttämättä niin oman porukan kiinteyttämisessä kuin kansainvälisessä vaikuttamisessa.

Tottakai, ammutuissa sanoissa pitää olla myös asiaa eikä pelkkää ethosta ja pathosta, mutta ilman niitä sanoma ei vain mene perille. Näyttäkäämme siis, että haluamme olla pitämässä puhetta, ja näyttäkäämme puhetta pitäessämme mitä tunnemme. Miettikäämme mitä sanomme ja etenkin kenelle sanomme..

Tilannetajuakin pitää olla mukana, kuten Adolf Ehnroothilla oli, kun hän piti puhetta kaatosateessa pataljoonalleen. Se sisälsi kaksi lausetta: "Parempi kuivat vaatteet kuin kuiva puhe. Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto Isänmaalle!".

Älkäämme siis olko sallittuja  logoilijoita vaan nykyajan Adolf Ehrnrootheja pitempienkin puheiden suhteen!.

"MENNÄÄNPÄS MOKOMAN SUON YLI, ETTÄ HEILAHTAA. SIELLÄ JO TOISET OVAT NAAPURIN ASEMISSA"

Otsikon sitaatti on kapteeni Kaarnan, kirjasta  Väinö Linnan, joka kertoi tarinan Tuntemattoman sotilaan. Josta tuli mieleen, että organisaatiot voidaan jakaa kuuteen eri kategoriaan suhtautumisessaan sosiaaliseen mediaan (some) ;) Eri kategoriat saattavat usein myös linkittyä toisiinsa.

1. Viihteellisyys

Tähän kategoriaan kuuluvat ihmiset katsovat somen toimivan ainoastaan viihdevälineenä, ja jolla on merkityksetön rooli orgaisaation tuloksen suhteen. Tällaisen organisaation lisäarvo tulee ruohonjuuritason osallistujien kautta. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että johto ei anna ohjausta somen käyttöön liittyen.

2. Uhkalähtöisyys

Tällaisen näkökulman omaavat ihmiset näkevät somen olevan uhka organisaation tuottavuudelle, intellektuaalisella pääomalle, yksityisyydelle ja/tai johdon auktoriteetille. Sen voidaan nähdä antavan myös mahdollisuuden ohjeiden vastaiselle toiminnalle. Tällaiset organisaatiot eivät kannusta tai jopa kieltävät somen käytön.

3. Yliolkaisuus

Tämän näkemyksen omaavat henkilöt eivät enää pelkää somea, mutta he eivät ota sitä myöskään vakavasti. Organisaatio antaa some-teknologiat käyttöön perusohjeistuksella toivoen, että lisäarvo syntyy spontaanisti. Tällainen sotilaallisin termein kuvattu taktinen lähestymistapa onnistuu harvoin, koska strateginen näkemys puuttuu. Vaikka voitettaisiin kuinka monta taistelua - sota saatetaan hävitä.

4. Muotoileva

Tällä asenteella organisaation johto tiedostaa sekä yhteisöllisen toiminnan lisäarvon että strategisen lähestymistavan somen käytössä. Tähän vaiheeseen päästään valitettavasti vasta kolmen edellisen asenteen kautta. Nyt viimeistään tulisi aloittaa organisaation systemaattinen osaamisen kehittäminen.

5. Yhteensovittava

Yhteensovittavalla asenteella olevat ihmiset alkavat integroida lisäarvoa tuottavaa some-yhteisöä päivittäiseen työhönsä. Eivätkä pelkästään yksilöt vaan koko organisaatio kehittää ja tukee toimintaa. Samalla saavutetaan päivittäin onnistumisen elämyksiä yhdessä some-yhteisön kanssa.

6. Yhteensulautuva

Tämä vaihe on kehittynein ja toistaiseksi sangen harvinainen. Tällöin koko osallistuva some-yhteisö ymmärtää organisaation vision, mission, strategian ja arvot samalla tavalla. Kaikki sellainen toiminta, joka katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, annetaan some-yhteisön arvioitavaksi ja työstettäväksi.

Valtion ja mikseipä myös yksityisen yritysmaailmankin puolella käydään paljon keskustelua siitä, mikä on yksisyisminän ja työssäolominän välinen suhde somessa. Minun kokemukseni on, että näitä ei voida erottaa, vaikka haluttaisiinkin.

Miksi? Koska tällöin sanoman uskottavuus ja luottamus yhdessä tekemiseen vähenee. Ei Kaarnakaan johtanut joukkojaan suon yli kapteenina vaan sinä persoonana, jona alaiset olivat oppineet hänet tuntemaan päivittäisessä koulutuksessa. Kaarnan kaaduttua Kariluoto ei olisi peloltaan lähtenyt johtamaan hyökkäystä, jos hän ei olisi oppinut luottamaan Kaarnan tilanteenarviontiin ja johtamiskykyyn henkilönä, ei kapteenina.

"Sanokaa mitä sanotte...tankki se on...".